TILAA JA AIKAA TÄRKEIMMILLE


Olen viime päivinä ollut valtavan kiitollinen siitä, että mulla on ollut aikaa keskittyä niihin asioihin, joita pidän juuri nyt tärkeänä. Tietenkin miehen loma on auttanut asiaan, mutta toisaalta arkenakin pyrimme pitämään elämämme mahdollisimman leppoisana. Yllätyksillekin on hyvä jättää varaa. 


Olin ollut muutaman tunnin poissa kotoa, kun siskoni soitti ja kysyi voisiko hän tulla pesueineen käymään. Sanoin heti, etten tiedä yhtään millainen sotku siellä olisi. Se oli hieman huvittavaa, sillä kun saavuin kotiin, niin tajusin taas, että vaikka lapset olikin leikkineet villisti, levitellen tavaroita joka huoneeseen ja rakentaneet majoja mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, niin sen valtavan sotkun siivoamiseen ei mennyt kuin 5 minuuttia. Tosin ei sekään oikeasti niin kamalaa olisi, jos joku tulisi elämänjälkien keskelle. Semmosta se vaan nyt on lapsiperheessä. 

Rakastan kuitenkin hallinnan tunnetta. Sitä, että kotipesä on helppo pitää järjestyksessä, vaikka muut asiat hieman stressiä aiheuttaiskin. Silloin, kun joku asia tarvitsee kuitenkin enemmän huomiota, niin pystymme sillon aikaa siihen pistämään.

On aina kutkuttavaa ajatella, kuinka paljon minimalismilla ja pienessä kodissa asumisella voi vaikuttaa tulevaisuudessakin arkeemme. Mitä tapahtuisi, jos kotimme olisikin pyörien päällä, tai rakentaisimme pienen kodin metsän reunaan jopa ilman lainaa?

Silloin, kun elämisen kulut on riittävän minimaaliset, niin on tilaa kokeilla kaikkea hulluakin. Ryhtyä sellaisiin projekteihin, jotka ei ehkä toisista olisi kovin järkeviä, mutta antaisi meille niin paljon iloa riemua. Tehdä niitä asioita, joita oikeasti rakastaa tehdä, huolimatta siitä, paljonko siitä maksetaan. Sillon ei tarvitse odottaa viikonloppuja, lomia, tai eläkkeelle jäämistä. Sitä paitsi on oletettavaa, ettei meidän sukupolvelle edes mitään eläkettä enää myönnetä, joten on turha odottaa olemattomia.

Vaikka Teemu on puhunut blogissaan merkityksettömyyden keveydestä, niin itse rakastan sitä tunnetta, kun teen arkeeni tilaa seuratakseni omaa ikigaita*. Tekemisestä ja olemisesta tulee nautinnollisempaa, kun se tuntuu merkitykselliseltä. Se ei silti tarkoita, että olisin onnellinen vasta, kun olen saavuttanut jotain. Olen onnellinen jo nyt, mutta se ei silti sulje pois sitä, että nautin tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat merkityksellisiltä. On tutkittu, että ihmiset, jotka seuraa omaa ikigaita, elää pidempään ja selviää stressaavistakin elämänvaiheista paremmin.

<3 Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti