Onko väärin olla vapaa?

vapaampi elämä

"Kumpi olisi tärkeämpää; vakituisen työn tuoma turvallisuus ja tienesti, vai luonnon keskellä oleminen?"

Olen valtavan onnellinen saavuttamastamme vapaudesta. Pystyn olemaan kotona lasten kanssa ja tarttumaan intohimon kohteisiini. Silti tunnen ajoittain huonoa omaatuntoa siitä, etten hae alkuperäistä koulutustani vastaavaa työtä. Onko väärin olla näin vapaa elämään, kuten haluamme? Pääsemmekö ihan liian helpolla?

Tulemme toimeen hyvin. Työtitteleiden haaliminen ei siis ole mitenkään välttämätöntä taloudellisesti. Riepotan riittämättömyyden tunnetta silti mukanani, vaikka teen juuri nyt niitä asioita, jotka oikeasti tuottaa mulle eniten iloa. Kuvittelen, ettei sillä ole merkitystä, mikä tulotaso riittää meille. Pitäisi tienata enemmän, jotta voisi oikeasti ylpeänä sanoa, että teen juuri nyt sitä, mitä rakastan.

On huojentavaa, että minikodissa asuminen ja minimalismi on tuonut taloudellista tasapainoa. Vaikka olemme nyt surutta pistäneet rahamme luomuruokaan ja ekovaatteisiin, niin luo turvallisuuden tunnetta  tietää, että pärjäisimme vähemmälläkin. Toisaalta sen minkä säästämme neliöissä, voimme sijoittaa laatuun.

Kun perustarpeet saa tyydytettyä melko helposti, niin ei tarvitse enää kysyä, että "mitä tekisit, jos voittaisit lotossa", vaan alkaa tehdä unelmaansa todeksi heti. Aika usein ihmiset haluaisivat enemmän rahaa, jotta saisivat enemmän aikaa.  Entä jos se ei olekaan rahasta kiinni, vaan siitä, että kulutamme ylenpalttisesti, vaikka vähempikin riittäisi? Eikä kyse on mistään köyhäilystä, tai siitä, että jäisimme jostain paitsi. Olemme vaan oikeesti pysähtyneet miettimään mitä oikeasti haluamme ja tarvitsemme. Kun rahaa ei kulu enää kaikkeen sälään, niin pystyy hidastamaan. Ei ole pakko tehdä asioita vain rahan takia, vaan intohimon.

Myönnän eläväni edelleen henkisesti kahden maailman välissä, mutta toivon, että joskus osaisin oikeasti laskea riittämättömyyden tunteesta ja nauttia elämästämme, sillä se on juuri nyt oikeastaan aika ihanaa.

  Riina

Ps. Kaarina Davisin kirja tarttuu kirjastosta käteen aika ajoin ja se saa mut joka kerta kyyneliin. Suosittelen lämmöllä!



6 kommenttia:

  1. Kiitos tästä blogistasi! Pohdintojasi on niin kiva käydä lukemassa, ilahdun aina kun huomaan uuden postauksen. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvää pohdintaa, itsekin vähän samanlaisten ajatusten parissa ollut viime vuodet, kun olen ollut suurimman osan ajastani kotona lapsen kanssa ja välillä työttömänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun kävit lukemassa <3 Kurkkasin sunkin blogiisi ja vaikutuin kyllä varsinkin kotimaan matkakohteiden esittelyistä. Valtavan inspiroivia!

      Poista
  3. Sinun tyylinen minimalismi on lähempänä mahdollista itselleni kuin Davisin. En kestäisi yksin enkä ehkä maalla... olen kyllä lukenut kirjan ja inspiroitunut siitä myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä... Onneksi vapautta ja yksinkertaistamista voi sisällyttää elämään ihan missä vain <3 Kaarinan kirjassa oli kyllä tosiaan monta juttua, mitä voi kopioida täällä kerrostalossakin elellessä. Kiva, kun kävit lukemassa! <3

      Poista