Onko väärin olla vapaa?

vapaampi elämä
*Postaus sisältää affiliatelinkkejä 

"Kumpi olisi tärkeämpää; vakituisen työn tuoma turvallisuus ja tienesti, vai luonnon keskellä oleminen?"

Olen valtavan onnellinen saavuttamastamme vapaudesta. Pystyn olemaan kotona lasten kanssa ja tarttumaan intohimon kohteisiini. Silti tunnen ajoittain huonoa omaatuntoa siitä, etten hae alkuperäistä koulutustani vastaavaa työtä. Onko väärin olla näin vapaa elämään, kuten haluamme? Pääsemmekö ihan liian helpolla?

Tulemme toimeen hyvin. Työtitteleiden haaliminen ei siis ole mitenkään välttämätöntä taloudellisesti. Riepotan riittämättömyyden tunnetta silti mukanani, vaikka teen juuri nyt niitä asioita, jotka oikeasti tuottaa mulle eniten iloa. Kuvittelen, ettei sillä ole merkitystä, mikä tulotaso riittää meille. Pitäisi tienata enemmän, jotta voisi oikeasti ylpeänä sanoa, että teen juuri nyt sitä, mitä rakastan.

On huojentavaa, että minikodissa asuminen ja minimalismi on tuonut taloudellista tasapainoa. Vaikka olemme nyt surutta pistäneet rahamme luomuruokaan ja ekovaatteisiin, niin luo turvallisuuden tunnetta  tietää, että pärjäisimme vähemmälläkin. Toisaalta sen minkä säästämme neliöissä, voimme sijoittaa laatuun.

Kun perustarpeet saa tyydytettyä melko helposti, niin ei tarvitse enää kysyä, että "mitä tekisit, jos voittaisit lotossa", vaan alkaa tehdä unelmaansa todeksi heti. Aika usein ihmiset haluaisivat enemmän rahaa, jotta saisivat enemmän aikaa.  Entä jos se ei olekaan rahasta kiinni, vaan siitä, että kulutamme ylenpalttisesti, vaikka vähempikin riittäisi? Eikä kyse on mistään köyhäilystä, tai siitä, että jäisimme jostain paitsi. Olemme vaan oikeesti pysähtyneet miettimään mitä oikeasti haluamme ja tarvitsemme. Kun rahaa ei kulu enää kaikkeen sälään, niin pystyy hidastamaan. Ei ole pakko tehdä asioita vain rahan takia, vaan intohimon.

Myönnän eläväni edelleen henkisesti kahden maailman välissä, mutta toivon, että joskus osaisin oikeasti laskea riittämättömyyden tunteesta ja nauttia elämästämme, sillä se on juuri nyt oikeastaan aika ihanaa.

  Riina

Ps. Kaarina Davisin* kirja tarttuu kirjastosta käteen aika ajoin ja se saa mut joka kerta kyyneliin. Suosittelen lämmöllä!

Nämäkin postaukset saattavat kiinnostaa:

zero waste- yksinkertaistamalla runsautta
Jäniksen vuosi- Lapsiperheen tavaratulva
Viherseiniä ja päivänvalolamppuja


7 kommenttia:

  1. Kiitos tästä blogistasi! Pohdintojasi on niin kiva käydä lukemassa, ilahdun aina kun huomaan uuden postauksen. :)

    VastaaPoista
  2. Hyvää pohdintaa, itsekin vähän samanlaisten ajatusten parissa ollut viime vuodet, kun olen ollut suurimman osan ajastani kotona lapsen kanssa ja välillä työttömänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun kävit lukemassa <3 Kurkkasin sunkin blogiisi ja vaikutuin kyllä varsinkin kotimaan matkakohteiden esittelyistä. Valtavan inspiroivia!

      Poista
  3. Sinun tyylinen minimalismi on lähempänä mahdollista itselleni kuin Davisin. En kestäisi yksin enkä ehkä maalla... olen kyllä lukenut kirjan ja inspiroitunut siitä myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä... Onneksi vapautta ja yksinkertaistamista voi sisällyttää elämään ihan missä vain <3 Kaarinan kirjassa oli kyllä tosiaan monta juttua, mitä voi kopioida täällä kerrostalossakin elellessä. Kiva, kun kävit lukemassa! <3

      Poista
  4. Elämä on lähtökohtaisesti niin ihanaa, ettei kyllä sitä kannata tuhlata ylitöissä, tai opiskellessa vuosia "superammateihin". Lehdissä kirjoitetaan harva se päivä, että näillä aloilla tienaat jopa 4 000 euroa kk!

    Kyseinen ammatti voi vaatia vuosien koulutusta ja mie ajattelen asiaa niin, että elämä on aivan liian lyhyt sellaiseen, että sä sie elät jollekin koneistolle loppuelämäsi. Itse asiassa työpaikka on minusta aikuisen päiväkoti.

    En nauti opiskelusta enkä työn tekemisestä. Siksi olen jo vuosia sitten päättänyt, että teen niin paljon että riittää menoihin. Helposti riittää 20-30 tuntia viikossa töitä, ja tonnilla kuussa elelen herroiksi, ja jää vielä säästöön :)

    En näe että elät mitenkään väärin, jos siuta ei kiinnosta ainainen opiskelu, työn tekeminen, se on hei elämää. Nauti siitä joskus.

    Ite pidän just nyt sapattikesää ja uskomatonta miten näinkin voi elää, ilman sitä ainaista ohjelmaa, että kuudelta nouset ja viideltä kotiin... On vapaa-aikaa ja olen vihdoin löytänyt aikaa tekemään sitä, mikä on miulle kaikkein tärkeintä.

    Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi, ihmiset!

    VastaaPoista