Meidän roskat ei mahdu lasipurkkiin


Myönnän, että meidän ekologiseksi verhotut valinnat on puhtaasti mukavuuden tavoittelua. Roskamme ei mahdu lasipurkkiin. Asumme pienessä kodissa etenkin sen tuoman vapauden takia. Ostan mahdollisimman vähän vaatteita lähinnä siksi, että inhoan hutiostosten tuomaa morkkista.

Meillä on myös todella paljon ekokatastrofiksi määriteltyjä tapoja; syömme lihaa, käytämme kertakäyttövaippoja, miehelläni on auto ja olemme tehneet paljon lapsia. Mietin välillä,  pitäisikö mun tuntea valinnoistamme huonompaa omaatuntoa, kuin tunnen? 

En usko, että elämä on kilpailu, jossa mitataan, että kuka on kovin kierrättäjä. Ekologiset valinnat usein kuitenkin parantavat myös elämänlaatua. Vähemmän lihaa syömällä yleensä myös keho voi paremmin. Autoilua välttelemällä, arkiliikunta lisääntyy ja riskit sairastua elintapasairauksiin laskee. 

Haluan itse tehdä sellaisia valintoja, jotka parantavat juuri meidän perheen olosuhteita. Minimalismi ja hitaampi elämä tuovat mukanaan mielenrauhaa. Ei ole tarvetta sohia joka suuntaan, vaan voi maistella ja nautiskella. Voimme luoda ympäristön, jossa on mahdollisimman helppo sujahtaa flow-tilaan. Toteuttaa unelmia hitaamman ja yksinkertaisemman elämän avulla. Se on myös ekologista.

En usko siihen, että ekologisuuden tavottelusta tarvitsee kasata itselleen taakkaa. On ihan eri asia luopua esimerkiksi autosta kaupungissa, kuin maalla. Uskon pieniin valintoihin, jotka parantaa kunkin yksilön elämää ja samalla hellii ympäristöä. En usko, että on mitään järkeä palaa loppuun ekologisuuden tavoittelun takia.

Yksinkertaistamalla elämääni voin kuitenkin saada melkein kaiken.
Siihen tarvitaan vain hieman vähemmän....kaikkea.

♥ Riina 

4 kommenttia:

  1. Täällä toinen, jonka perheen roskia ei saisi sullottua purkkiin millään. Tai sitten tarvitsisi olla pirun iso purkki!

    Syyllistäminen on ehkä huonoin keino ikinä saada muutosta aikaan yhtään missään. Harmittavan paljon sitä silti nykypäivänä näkyy. Vertaamisesta nouseva syyllistyminen puolestaan on varsin lyhytkantoinen motivaattori, ainakin omalla kohdallani olen tämän todennut moneen otteeseen. Kun päättää itse, ilman ulkopuolista painetta, toteuttaa arvojaan todeksi elämässään pikkuhiljaa omien voimavarojensa puitteissa, tuottaa se valtavaa iloa ja kannustaa eteen päin :) Suoraan sanoen ihmettelen ihan suuresti mustavalkoista ajattelua, ylipäätään kaikessa. Jos joku kertoo arvostavansa ekologisuutta, niin ennen pitkää joku tulee huutelemaan, että "kuinka voit puhua ekologisuudesta, jos kerran syöt lihaa/kumminkin lennät lomalle/otit koiran/teit lapsia", ja niin edelleen.

    Armoa pitää osata antaa, itselleen ja muille. Omien voimavarojen puntaroimisen ja sen mukaan tehtyjen valintojen, ja välinpitämättömyyden välillä on hirveän iso ero :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Armo ja voimavarat... Hyvin sanottu! <3

      Poista
  2. Kommentoin vielä tähänkin juttuun, mutta mielestäni teette ihan mahtavan ympäristöteon jo pelkällä asumisratkaisulla :) Me olemme miehen kanssa sekasyöjiä, herkuttelemme liikaa, sekajätettä tulee, käytämme valmisruokia, liikumme toisinaan laina-autolla..silti kokonaisuus on ratkaiseva. Jäämme alle 2000 hiilijalanjälki luvun, mihin moni vegaani tai zero waiste ihminen ei itse pääse (vaikka he odottavat täydellisyyttä muilta). Ja meillä hyvä tulos tuli lähinnä asumisratkaisulla/sillä ettemme lennä joka vuosi. Toki emme myöskään mätä lihaa hulluna vaan noudatamme yleisiä ravitsemusuosituksia xD Itse sanoisinkin, että kohtuus kaikessa ja tärkeintä, että keskittyy kokonaisuuteen! Itsestäni ei koskaan tule vegaania (en edes voisi terveyssyistä) enkä ala purkittamaan jätteitä lasipurkkiin - se ei olisi realistista meidän taloudessa. Sen sijaan voin valita muita juttuja tavoitteeseen pääsemiseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Voi tarttua niihin juttuihin, mitkä tuntuu omassa elämässä luontevammalta. Mahtava toi teidän hiilijalanjälki luku!

      Poista