Kolme askelta kohti lapsiperheen minimalismia.


Olen jo vuosia sitten hurahtanut minimalismiin ja testaillut erilaisia menetelmiä, jotka tekisivät lapsiperheen arjesta yksinkertaisempaa. Rakastamme kaikki pientä kotiamme, mutten kestäisi elää tavarakasojen keskellä.

Lehtien sivut täyttyvät usein yksin asuvista minimalisteista. Pienessä asunnossa asuvalla isolla perheellä minimalismi näyttäytyy hieman erilaisena. Pieni eteisemme tulvii kurahaalareita, saappaita ja hanskoja. Kaikkea on kuitenkin silti juuri sopivasti.

Perheemme on värikäs. Olen itse hurahtanut ihan täysin minimalismiin, mutta mieheni on lähinnä sellainen järkevä jemmailija. Yksinkertaisuutta janoava mieleni on kuitenkin huokaissut helpotuksesta, kun olen saanut vapaasti soveltaa minimalismia lähes kaikkeen kotonamme.

Kolme löytämääni yksinkertaista menetelmää oikeasti toimii lapsiperheessäkin, vaikka perheenjäsenillä olisikin erilaisia tavarakäsityksiä. Menetelmät auttavat saavuttamaan tasapainon. Ne kirkastavat, mitä oikeasti haluan elämääni ja ne tekevät arjesta yksinkertaisempaa, helpompaa ja selkeämpää. Menetelmiä voi toki käyttää erikseenkin, mutta olen huomannut, että parhaan tuloksen olen saavuttanut hyödyntämällä niitä kaikkia.


1. Askel kohti lapsiperheen minimalismia


Lapsiperheen kaapit saattaa tursuilla vaatteita, ihme silppua ja krääsää. Keskiverto kodissa on 10 000-50 000 tavaraa, vaikka ihminen pärjäisi 250 esineellä. Minimalismia kohti on helpompi pyrkiä, kun aloittaa projektin krääsän karsimisella.

Minimalismipelissä turhia tavaroita poistetaan kodista kuukauden ajan. Jos pelaa pelin loppuun asti, niin lopulta koti on melkein 500 tavaraa kevyempi. Minimalismipeli on the Minimalist sivustoa pitävien Joshuan ja Ryanin lanseeraama peli kohti minimalismia.

Peliä pelataan siten, että ensimmäisenä päivänä poistetaan yksi tavara, seuraavana kaksi, kolmantena kolme tavaraa ja niin edelleen. Eli joka päivä poistetaan päivämäärän mukainen määrä tavaroita. Lapsiperheen kaapeista saattaa löytyä kilo tolkulla täyteen väritettyjä värityskirjoja, toimimattomia tusseja, päättömiä barbeja ja suoranaista roskaa. Pelin pelaaminen lapsiperheessä on siis luultavasti usein vähän liiankin helppoa.

2. askel kohti lapsiperheen minimalismia 


On paljon helpompi tarttua KonMari projektiin, kun pahin krääsä on jo karsittu minimalismipelin avulla.

KonMari menetelmän idea on käydä KAIKKI tavarat läpi tavararyhmä kerrallaan. Jokaisen tavaran kohdalla pysähdytään ja mietitään, tuottaako tavara iloa = onko se tarpeellinen ja merkityksellinen juuri sinulle.

KonMari prosessi on Marie Kondon kehittämä järjestely konsepti. Hän on kirjoittanut  menetelmästä useamman kirjan.

Prosessi on tehokas työkalu selkeyttämään, mitä oikeasti haluan elämääni. Kannamme usein mukanamme liian suurta painolastia. Tietyn pisteen jälkeen tavara ei enää helpota arkea, vaan hallitsee sitä.

Minimalismissa ei ole oikeasti väljä montako tavaraa jää jäljelle, vaan tarkoitus on säilyttää vain olennainen. Ne, jotka tukevat juuri minun elämääni ja arkeani. Se on jokaisen henkilökohtainen asia, mikä on kullekin ihmiselle merkityksellistä ja tarpeellista. Kenelläkään toisella ei oikeasti ole reseptiä, kuinka monta vaatetta tai tavaraa juuri sinä tarvitset omaan arkeesi. Muiden tarinoista, tai tavaralistasta voi kuitenkin saada inspiraatiota ja saattaa katsoa omiakin tavaroita hieman uudesta näkökulmasta. Saatamme vaan kuvitella, ettemme tulisi toimeen ilman jotain tiettyä tavaraa. Se saattaa olla kuitenkin opittu harhaluulo.

KonMari prosessissa ei karsita toisen henkilökohtaisia tavaroita. Prosessin edetessä kotiin vapautuu kaikella todennäköisyydellä kuitenkin tyhjää säilytystilaa ja kun kumppani, joka ei ehkä innostu kohtuullistamaan tavaramääräänsä, saa riittävästi säilytystilaa tavaroilleen, niin erilaiset tavarakäsitykset ei enää aiheuta kränää. Taika liittyy myös siihen, että jokainen on oikeasti itse vastuussa omista tavaroistaan! Tavara sisältää vastuun. Sille pitää etsiä paikka, sitä pitää jaksaa huoltaa ja puhdistaa. Lasten tavaroiden kohdalla kohtuullistamista voi tehdä lasten kanssa yhdessä.


3. Askel kohti lapsiperheen minimalismia


Konmari prosessia on ehkä mainostettu siten, että se täytyy tehdä elämän aikana vain kerran. Se ei kuitenkaan ole täysin totta ainakaan lapsiperheessä. Lapset kasvaa jatkuvasti ja kasvamisen mukana syntyy uusia tarpeita. Vaatteet jää pieneksi ja tavara kiinnostus muuttuu iän myötä. Sitä silppua, täyteen väritettyjä värityskirjoja ja krääsää saattaa löytyä myöhemminkin kaapeista.

Tavaramäärä pitää mielestäni olla sellainen, että siitä oikeasti jaksaa pitää huolta. Törmäsin FlyLady metodiin ja se oli loistava jatkumo KonMari prosessille. Fly lady on siivousmetodi nojaa rutiineihin, joiden avulla kotia siivotaan ja järjestetään. Menetelmässä luodaan uusia tottumuksia, joista saattaa muodostua yhtä automaattisia rutiineja, kuin hampaiden harjauksestakin. Kun asioista ( ja tavaramäärästä) tekee tarpeeksi yksinkertaista ja ne pilkkoo riittävän pieniin osiin,  niin ympäristön hallitseminen ei enää vie voimavaroja. Fly(Lady)= finaly loving your self. Menetelmä opettaa armollisuutta itseään kohtaan.

Menetelmään hiivitään sisälle pienin askelin. Facebookissa on loistava FlyLafy funclub Suomi -ryhmä, jossa menetelmä esitellään kokonaisvaltaisesti.  Metodiin sukelletaan 31 päivän ensiaskeleilla. Kaikki alkaa tiskialtaan kiillotuksesta ja päätyy aamu- ja iltarutiineihin, viikottaisiin tunnin kodin kohennukseen, sekä päivittäisiin "zone"siivouksiin. Olen kuitenkin muokannut metodia itselleni sopivaksi ja metodin tarkoitus onkin löytää itselle sopivimmat rutiinit.

Menetelmä auttaa pääsemään monen tunnin kestävistä suursiivous sessioista kokonaan. "Zone"- siivouksissa keskitytään aina tiettyyn alueeseen viikon kerrallaan, siten, että lopulta on siivonnut ja järjestänyt koko kodin. Periaatteessa siis suursiivous tehdään 12 kertaa vuodessa ja jokaisen kierroksen jälkeen siivoaminen ja järjestely on helpompaa ja helpompaa. Se pakottaa miettimään mikä oikeesti tukee yksinkertaista arkea, mistä olen valmis huolehtimaan ja mitkä tavarat ovat vain häiritsemässä arkemme sujuvuutta.

Vaikka suursiivouksen tekeminen joka kuukausi saattaa tuntua raskaalta, niin se ei todellakaan ole sitä. Kodin järjestämisestä ja siivoamisesta tulee rutiineja ja ne hoituvat lopulta kuin hampaiden pesu, turhaa miettimättä.

Bonus: 

Pidän 30 päivän ostoslistaa. Jokaisen tavaran kohdalla mietin ostopäätöstä vähintään kuukauden. Se auttaa karsimaan heräteostoksia. Ostoslista auttaa myös miettimään, voiko tarpeen täyttää jollakin muulla tavoin. Voi olla, ettei mun tarvitse ostaa kyseistä tavaraa omaksi, vaan voin lainata sen, tai sitten pystyn korvaamaan sen jollain olemassa olevalla. Mulla on yksi hylly jonne kasaan poistettavat tavarat. Siellä on esimerkiksi "väärän" kokoiset vaatteet, tai tekstiilijäte. Joskus näistä tarpeettomalta vaikuttavista tavaroista voi kuitenkin valmistaa jotain, joka on listallani. Siksi pidän poistettavia tavaroita reilun kuukauden, ennen kun vien ne kierrätykseen. Vaatteiden uudelleen käyttöön suosittelen lämmöllä mm. Linnea Larssonin Paidasta pöksyt-kirjaa!

Toivottavasti näistä oli iloa myös sun matkallasi kohti lapsiperheen minimalismia!

<3 Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti