Näin 6 henkinen perhe mahtuu 56m² asuntoon


Asumme 56 kolmiossa neljän lapsemme kanssa. Teemme kotona myös töitä, joten pieneen tamperelaiseen kerrostaloon mahtuu miltein koko elämä.

Meidän on pitänyt hiukan ravistella huoneiden rajoja ja etsiä sopivia tapoja täyttää kaikkien perheenjäsenten tarpeet, mutta isokin lapsiperhe voi asua pienessä kodissa, ilman, että seinät kaatuvat päälle. 

On tietenkin mahtavaa, että pienistä neliöistä huolimatta, asunnossamme on 3 huonetta + keittiö. Aina löytyy joku soppi, jossa saa syventyä tarvittaessa omiin ajatuksiinsa. Kaupungissa elämä laajenee myös ulos. Pohjoismaiden suurin sisäpiha, kaupunkimetsä ja lähikirjasto on kovassa käytössä. 





Olemme luopuneet turhista huonekaluista. Pienessä kodissa tyhjä lattiapinta-ala on luksusta! Me olemme jättäneet olohuoneeseen niin paljon tyhjää tilaa, että siellä mahtuu tanssimaan, jumppaamaan ja joogaamaan vaikka koko perhe yhtä aikaa. 

Olohuoneessa on Lundian kirjahylly työpisteineen, johon mahtuu kaikki tarvittava. Kirjahyllyt on mielestäni ihan aliarvostettuja! Ne vievät todella vähän neliöitä ja vetävät valtavan määrän tavaraa. Meidän kirjahyllystä löytyy kirjojen lisäksi, valokuvia, mun henkilökohtaisia tavaroita, sekä lasten tarvikkeita ja leluja. Kirjahyllyssä säilytetään myös patjat, peitot ja tyynyt, jolla minä, mieheni ja kaksi nuorinta lastamme nukumme yömme. Olemme siis luopuneet parisängystä ja teemme perhepedin lattialle joka ilta. Se on ollut tosi hyvä päätös! 



Pieni koti ja paljon lapsia. Se saattaisi tarkoittaa sitä, että kotimme muistuttaisi pesulaa. Hankimme kuitenkin kuivaavan pesukoneen ja kun kaiken 60°C pyykin voi kuivata koneessa, niin muu pyykki mahtuu kyllä kylpyhuoneeseen henkareille ja kuivaustelineelle kuivumaan. Joudumme tosin siirtämään pyykit ja kuivaustelineen sivuun, jos haluamme mennä suihkuun, mutta ei se haittaa!

Tavaroille tehdään tilaa usein sinne, missä niitä tarvitaan eniten. Kahdella pienemmällä tulee päivän aikana sen verran sotkua, että on kätevintä, että heidän vaatteensa löytyy kylpyhuoneesta pesualtaan vierestä. Kaikki kahden pienimmän sisävaatteet mahtuu pesukoneen päälle koreihin.

Keittiön kaapit ja laatikot vetää sisuksiinsa pyyhkeitä, lakanoita, leluja, ompelukoneen ja mun vaatteita. Ja tietenkin myös astioita ja kuiva-aineita. Kirjotan keittiön pöydän ääressä usein myös tätä blogia. Oven saa tarvittaessa kiinni, enkä häiritse silloinkaan muita, kun muut vetelee sikeitä, vaikka valvoisinkin pidempään.




Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia tavaran suhteen. Hän on sellainen "järkevä jemmailija" ja minä olen minimalisti.

Myönnän, että järkytyin miehen tavaramäärää, kun muutimme yhteen. En ollut tajunnut, kuinka paljon tavaraa saa mahtumaan pienen yksiön muutamaan kaappiin. Siihen asti olin ihaillut, kuinka ihanan minimalistinen sistus hänellä oli. Näkyvillä oli vain tarpeellinen. Mieheni onkin loistava mahduttamaan ison määrän tavaraa pieneen tilaan.

Meiltä ei löydy tyhjiä hyllyjä, mutta kaikelle on silti sopivasti tilaa. Lastenhuoneessa on iso rivi kaappeja. Niistä löytyy lasten lelujen, pelien ja vaatteiden lisäksi, täkkejä, tyynyjä, retkeilytarvikkeita, imuri, vääränkauden jemmavaatekaappi ja miehen takkeja. Kaikki yläkaapit on miehen aarteille. Se on hyvä. Pois pienten käsien ulottuvilta ja vähän poissa katseiltakin.

Mies tekee todella paljon etätöitä kotona. Yksi asunnon makuuhuoneista onkin päivisin pääsääntöisesti hänen työhuoneenaan. Parisuhteen ristiriidat tavaransuhteen loppuivat lähes kokonaan, kun päätin, että työhuone on alue, johon mulla ei ole sananvaltaa. Siellä on suurin osa miehen henkilökohtaisista tavaroista.

Työhuoneessa on myös lasten tietokoneet, pelikonsolit ja pelit. Myös ne on asioita, joihin en pahemmin puutu. Pelaan tietenkin välillä myös itse, vaikka en ihan tajua sitä, että kaapissa lymyilee useampi samanlainen "melkein ehjä" pelikonsoli, jotka vain luultavasti voi korjata.... Se tosin ei ole enää mun ongelma.... Niin olen ainakin päättänyt.


Pienet neliöt takaa myös sen, että kaikkien mielentilat aistii ja oppii antamaan toisille tilaa ja syliä sopivassa suhteessa. On ihanaa tietää, mitä omille perheenjäsenille ihan oikeasti kuuluu.

Tietenkin on myös niin, että olemme tuntosarvet pystyssä myös sen suhteen, jos koti rupeaa tuntumaan liian tukalalta. Asumme vuokralla, joten ei ole mikään ongelma vaihtaa tarvittaessa ympäristöä ja hankkia vaikka lisää neliöitäkin. Teemme sen, mikä tuntuu hyvältä.

   Riina

Näin lapsiperhe mahtuu pieneen kotiin: 

1. Luovu turhista huonekaluista

3. Luovu turhista tavaroista

4. käytä huoneita moneen tarkoitukseen

5. Säilytä tavaroita yllättävissäkin paikoissa, kuten vaatteita keittiössä.

6. Laajenna elämää myös lähiympäristöön. Ota ilo irti lähikirjastoista ja kahviloista, tai taloyhtiön yhteisistä tiloista.

7. Nuku olohuoneessa, tai vaikka keittiössä. (järjestä kuitenkin niin, ettei unipaikka ole silti päivisin tiellä)

8. Jos tavaraa hankitaan lisää, mieti voitko luopua jostain vanhasta.

9. Rakenna kotisi oman perheesi tarpeet edellä. Vain te tiedätte, mitä tarvitsette!

ps. pahoittelen näitä karmaisevan pimeitä kaamoskuvia...


6 kommenttia:

  1. Tämä on tosi kiinnostavaa!! Ihailen sitä, että ihmiset asuu pienissä tiloissa vähillä kamoilla. Koska sillä tavallakin todellakin pärjää oikein hyvin!

    Meillä on omakotitalo, noin 120 neliötä, neljä lasta ollut täälläkin (nyt enää 1 kotona). Ennen isompia remppoja oli käytössä vain alakerta ja puoli yläkertaa, hyvin mahtui ja tiloja järkättiin tarpeen mukaan. Tykkäsin siitä, kun nukuttiin lähekkäin! Tavaramäärän olen aina koittanut pitää suht vähäisenä, lasten vaatteita tosin ollut enemmän kuin teillä, mutta ei silti ihan mahdottomasti; jokaisella oli Ikean 3-laatikkoinen Malm-lipasto, johon ne piti mahtua. Jos ei mahtunut (=tyttöjen tilanne teininä), piti karsia, mutta etenkin pojilla olivat lähes tyhjillään. Mun ja miehen vaatteet mahtuu edelleenkin yhteen kaappiin, jossa tanko ja muutama hylly. Olen sielultani minimalisti, vaikka on meillä sellasia turhiakin tavaroita, joita ilman voisi elää. Uskon kuitenkin vakaasti, että jos tarve vaatisi, mahtuisimme erittäin hyvin paljon pienempäänkin taloon ja tilaan ja voisin aivan helposti karsia tavaroistamme aika paljon pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) On hyvä idea, että tavaroiden määrän rajana on säilytyskalusteiden rajat. Aika vähän sitä lopulta kieltämättä ihminen tarvii. Kiva kun kävit lukemassa <3

      Poista
  2. Moikka. Löysin blogisi vasta äskettäin ja yhtäläisyyksiä omaan elämään löytyy.

    Toi on kyllä niin totta, että elämä laajenee paljonkin kodista ulospäin. Lopulta näillä asuinneliöillä ei ole niin paljon merkitystä, kunhan kaikilla on hyvä olla. Me asumme maalaistalossa, kuusi henkilöä kolmessa huoneessa. Jokaisella kodin nurkalla on käyttötarkoitus. Kompakti asuminen on hyvä ekoteko!
    Tuota perhepeti-ideaa ihailen, vaikka ei varmaankaan toimisi meillä. Vanhemmat+koululaiset+pikkuiset. Viikonlopun retki-ideana mainio!

    Nina (Maalaisblogi.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että eksyit blogiini! Pitääkin käydä kurkkaamassa myös omaasi! Kuulostaapa teidän koti ihanalta! <3 Musta on jotenkin lohduttavaa, että vaikka teimme paljon lapsia, emmekä kaikessa ole jotenkin super ekologisia, niin pieni koti antaa ainakin hiilijalanjälki mittauksissa paljon anteeksi.

      Poista
  3. Mahtavan ihanaa oli löytää blogiisi! Meillä 6-henkinen perhe ja 83 m2. Kaikki muut tuntuvat pitävän ongelmallisena. Karsia pitäisi kyllä tavaraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että eksyit tänne! ♥ Kauhistelijoita löytyy aina, mutta aika pieneen sitä lopulta kumminkin mahtuu. Pitää vain kokeilla, mikä kellekin sopii.

      Poista