Olen niin sotkuinen, että vain minimalismin avulla kotini pysyy järjestyksessä




Vanhempani oli käskenyt meitä siivoamaan taas kerran huoneemme. Isosiskot juoksahti raput alas alakerran huoneisiinsa ja minä järjestelin omaa huonettani yläkerrassa. Isoihin kaappeihin oli helppo sulloa lattialla ja pöydällä olevat tavarat ja yleisilmeen sai helposti siistiksi. Jonkin ajan päästä isä tuli kuitenkin tekemään tupatarkastuksen. Ensin hän nyökkäili, mutta avatessaan kaapinoven otsalle ilmestyi pari ryppyä. 

- Kyllä minä yritin, mutten vaan osaa, puolustelin. 

Hiippailin isän perässä siskojen huoneen tarkastukseen. Muutaman vuoden vanhemman siskoni huone oli selkeästi siistimpi, kuin omani, mutta vanhimman siskoni kirjatkin oli viiva suorissa riveissä ja kaapit avatessa sukatkin oli lajiteltu väreittäin. Olin niin kateellinen, että kielenpäätä nipisteli! Epäreilua… Miksi siivoaminen on mulle niin vaikeaa!?

 Rakastin kyllä horoskoopillekin ominaiselle tapaan järjestystä, mutta olin kuitenkin hieman hajamielinen ja huolimaton. Unohdin viedä tavarat paikoilleen, en osannut viikata vaatteitani nätisti ja kun ripustin äidin pyynnöstä vaatteita kuivumaan narulle, niin pian hän tuli sanomaan, ettei vaatteet kuivuisi ikinä, jos ne oli sullottu myttyyn. Vaikka olin hieman huithapeli, niin huomasin pian, etten yksinkertaisesti pystynyt keskittymään mihinkään kunnolla, jos ympäristöni ei olisi järjestyksessä! Oli kuitenkin onni, että tavaroita oli vain kohtuullisesti. En olisi ikinä selvinnyt huoneeni siivoamisesta edes jotenkuten, jos leluja olisi ollut yhtä paljon, kuin nykylapsella krääsävuoren keskellä.

 Kun muutin lapsuudenkodistani opiskelemaan Tampereelle, nautin suunnattomasti siitä, että mulla oli omaisuutta aika vähän. Vaatteeni mahtui yhdelle vaatehuoneen hyllylle ja huoneeni sisustus oli niukka. Ympäristöä oli helppo hallita, eikä haitannut, vaikka jätin tavaroita lojumaan, sillä pystyin siivoamaan kaiken vain muutamassa minuutissa. Rakastuin hallinnan tunteeseen ja myönnän saaneeni jonkinlaista mielihyvää siitä, että kämppäkaverillani oli todella paljon enemmän tavaraa ja hänen oli vaikeampaa pitää tavaransa järjestyksessä. Hallitsin vihdoin omaisuuttani paremmin, kuin joku toinen.

Harrastimme kämppäkaverini kanssa dyykkaamista. Se oli huippu hauskaa, kuin aarteen etsintää! Koitin kuitenkin olla hyvin tarkka siitä, mitä kannoin kotiini. Vaikka tavarat olivat ilmaisia, niin en oikeastaan tarvinnut mitään. Pidin roskalavojen kaivelemisesta, mutta reissuiltamme taisin raahata kotiimme vain yhden asia: liikennemerkin, josta teimme olkkariimme sohvapöydän. Kaikki se kama, joka vietäisiin jätteenkäsittelykeskukseen, hieman ahdisti. Roskalavoilla olevat tavarat eivät olleet juuri koskaan rikki, tai likaisia, vaan hieman vanhoja vain. Se tuntui valtavalta tuhlaukselta! Joskus saatoimme löytää roskiksen, joka oli täynnä kirjoja. En halunnut täyttää omaa kirjahyllyäni, kuin sellaisilla kirjoilla, jotka oikeasti kiinnostaisi, mutta soitin hädissäni ystävilleni, jos he haluaisivat noukkia sieltä parhaat omiin hyllyihinsä, ennen kuin roska-auto kuljettaisi kirja-aarteen tuhottavaksi.

 Mietin silti välillä, että oliko kämppäkaverini se todellinen ekomuija, sillä hän pelasti roskalavoilta ja kirppareilta ihania esineitä kotiin, kun mua lähinnä kaikki kamat ahdisti. Kun ostin kirpparilta jotain, huomasin hetken päästä katuvani ostostani. Yritin kyllä ostaa harkiten ja harvoin, mutta tavarat ei kuitenkaan koskaan tuntuneet ajavan täydellisesti tarkoitustaan. Myöhemmin herkistyessäni tuoksuille kirpparilta ostaminen kävi miltein mahdottomaksi.

Kun aikaa kulu huomasin, että vähemmän ja harkitummin oli mulle enemmän. Aloin pitämään 30 päivän hankintalistaa ja huomasin, että ostamisessa tulee vähemmän huteja ja käytän tavaroita keskimäärin pidempään, kun mietin tarpeitani kunnolla. Hurahdin täysin minimalismiin ja KonMariin. Koin, että pystyn niiden avulla pitämään oman pääni paremmin tasapainossa.

 <3 Riina 

4 kommenttia:

  1. Näen sinussa niin itseni. Ja muutenkin kirjoitus on kuin miun elämästä. En ole vaan saanut karsittua mitään, mutta tiedän että vähemmällä tavaralla olisi kotinikin siistimpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa lohdullista kuulla, etten ole ainoa ihminen, joka painii näiden asioiden kanssa. Onneksi tosiaan tavaran vähentäminen helpotti ongelmaa radikaalisti. Kiva, kun kävit lukemassa! <3

      Poista
  2. Omalla minimalismimatkallani on vielä karsittavaa, mutta itselleni keskeinen motivaatiotekijä tavaran karsimisessa on juurikin se, että vähempi määrä tavaraa pysyisi helpommin hallinnassa. Ehkä vielä jonakin päivänä tavaraa on niin vähän, että tavarakaaoksen saisi hallintaan niissä muutamassa minuutissa. Olen myöskin luonnostani hieman huithapeli ja jotenkin vain tavaroita on mahdotonta viedä omille paikoilleen heti käytön jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koen itseasiassa itsekin, että matka on vielä kesken, vaikkakin minimalismi on helpottanut arkeamme jo nyt ihan hurjasti! Monessa asiassa ollaan silti löydetty jonkinlainen loksahduspiste, kuten vaatteiden määrän, tai astioiden kohdalla. Toivottavasti nautit myös matkasta ja arkesi helpottuu! <3 Ihanaa, kun kävit lukemassa!

      Poista