Meillä menee hyvin ja se hiukan nolottaa.


Kyllähän sitä tuntee valtavaa kiitollisuutta, että meidän perheen tilanne on tämmösen poikkeustilanteen sattuessakin melko hyvä. Muutoksia arkeen tulee verrattaen vähän. Vaikka me ollaankin rakennettu hidasta elämänrytmiä ja leppoisaa taloudellista tasapainoa jo varmaan 10 vuotta, niin jotenkin se perisuomalaiseen tapaan tuppaa hieman nolottamaankin. Ympärillä on kuitenkin niin paljon yrittäjiä, jolla Koronnan aiheuttama epävarmuus on tyhjentänyt kalenterit kokonaan.

Mies on alalla, jonka tietotaitoa luultavasti tarvitaan lähiviikkoina tiiviisti, mutta niin kuin aiemminkin, työt voi hoitaa luultavasti jatkossakin etänä. Itse sen sijaan olen edelleen hoitovapaalla, mutta ehkä tavallisuudesta poiketen ehdin päivittämään blogia tiiviimmin.

Minimalismi ja pienessä kodissa asuminen, sekä tietenkin etätyöt, tuo taloudellista turvaa. Kun kiinteät kulut on pienet, jää enemmän pelivaraa yllätyksien varalle. Meillä ei ole kummoistakaan varapuskuria, mutta arki antaa joustonvaraa reippaasti. Voimme melko rauhassa tsiikailla mitä tässä nyt sitten tapahtuu.

On jotenkin huojentavaa tietää, että tunteet, jotka syntyvät tämän uuden tilanteen keskellä, ei kerro koko totuutta. Meidän tunteet, tai meidän kokema todellisuus ei ole koko totuus. Meidän kartta ei ole maasto. Se on vain kokemus todellisuudesta meidän henkilökohtaisesta näkökulmasta käsin. Me ei tiedetä mitä tulee tapahtumaan, mutta on oikeastaan kiinnostavaa nähdä, mihin tämä uusi tilanne ja uudenlaiset olosuhteet meidät vie. Voimme rauhassa tunnustella ja tutkia mitä tässä tilanteessa voi tehdä. Voiko tästä muuttuneesta tilanteesta käsin tehdä jotain aivan uusia ratkaisuja ja löytöjä, joihin tähän asti meillä ei ole ollut mahdollisuutta?

Tietenkin terveys hieman huolettaa, sillä perheessämme on myös riskiryhmään kuuluvia. Vaikka kuvittelen, etten stressaa, niin huomaan niskat jäykistyvän ja ihon kuivuvan. Kaulalle ilmestyi atopiasta tuttu punainen ihottumaläikka. Taidan siis sittenkin stressata. Otan puikot käteen ja neulemeditoin. Se hieman helpottaa... Onneksi myös ulos saa kuitenkin mennä! Etsin voimaa lähimetsistä. Tarvitsen puiden lempeää syliä enemmän, kuin koskaan.

♥ Riina

2 kommenttia:

  1. Täälläkin menee ihan hyvin, varsinkin nyt kun aurinko paistaa :D Oma elämä ei ole kovasti muuttunut, työt hoituu etänä. Jokunen kurssi jää vaan nyt käymättä eli pihatöihin ja eläintenhoitoon saa käyttää kaiken vapaa-ajan. Ajatus siitä että asuisin nyt kerrostalossa, kyllä ahdistaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Tämän päiväinen auringonpaiste tuntui kyllä ihanalta <3 Tuli mieleen se Reino & the rhinos: aurinko biisi. On totta, että tää poikkeustila varmasti näyttäytyy täälä kaupungissa hiukan eri tavalla. Ajatus siitä, että saisin itsekin purkaa turhautumiseni pihatöihin, tuntuis kyllä kutkuttavalta. Kiva, kun kävit lukemassa! Hienoa, jos teilläkin arki jatkuu ilman sen suurempia muutoksia... :)

      Poista