Minimalismi ja kirjojen karsimisen vaikeus.

Konmari työnilon löytämisen taika
*Postaus sisältää Mainoslinkin

Minimalismissa kirjojen kohtuullistaminen on ollut ehkä vaikein kohta. Kirjat ovat aina edustaneet persoonallisuuden jatketta. Ne on ollut pyhiä, tärkeitä ja sivistyksen mitta. Luen juuri nyt uusinta KonMaria... Marie Kondon ja Scott Sonensheinin kirjoittamaa Työnilon löytämisen taikaa*.Kirjoitan kirjasta paremmin blogiini tuonnempana, mutta sen inspiroimana pitää nyt tarttua tähän kirja asiaan! 

Jokin aika sitten hivelin kirjojeni selkämystä ja nieleskelin kuuluvasti. Tajusin, etten ollut lukenut lahjaksi saamiani kirjoja lainkaan. Tunsin huonoa omaatuntoa siitäkin, että ne tuntuivat turhilta. Kuinka edes voin ajatella noin?! Joku oli hankkinut kirjan mulle, mua ajatellen ja se olikin vain pölyttynyt hyllyssä. Kamalaa.... 

Lopulta mua kuitenkin lohdutti ajatus, että kirjat olivat tehneet tehtävänsä sillä hetkellä, kun ne oli annettu. Ne oli annettu antamisen ilosta. Voisin päästää ne menemään, tuottamaan jollekin toiselle hyötyä ja iloa. Säästää vain ne, jotka tiedän lukevani uudestaankin. 

Omistan tällä hetkellä vain kuvassa olevat kirjat. Hyllylle mahtuu juuri sopivasti myös ne kirjat, joita lainailen lähikirjastostamme. Myönnän, että olisin kohotellut kulmiani kirjamäärälleni vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt määrä tuntuu juuri sopivalta. Kirjahyllyni elää... Hankin lisää kirjoja sen mukaan, mikä inspiroi ja saatan päästää vastaavasti jonkun kirjan menemään. Vaikka mulla on nyt vähemmän kirjoja, kuin aiemmin, luen silti paljon enemmän. 

kirjat ja minimalismi


Jos sunkin on vaikea päättää, mitä kirjoja haluat säilyttää hyllyssäsi, voit kysyä itseltäsi muutamia kysymyksiä: 
  • Milloin ostit kirjan? '
  • Oletko jo lukenut sen? 
  • Aiotko lukea sen uudestaan? 
  • Milloin meinaat lukea sen? 
Jos vastaat, että "joskus", määre on liian epämääräinen. Aseta kirjan lukemiselle jokin takaraja, tai tuo "joskus" ei tule ikinä. 

Säilytettävien kirjojen on oikeesti hyvä olla tarpeellisia, iloa tuottavia, motivoivia ja sellaisia, että niillä on joku paikka elämässäsi. Miksi säilyttäisit kirjaa vain hyllyn täytteenä?  Punnitse tarkasti säilytätkö hyllyssäsi heräteostoksia, tai lahjakirjoja, joita et usko ikinä lukevasi. Kirjoja, jotka olet ostanut vaan siksi, että ne kuulemma kuuluu lukea.... Ostaisitko hyllyssä nötköttävän kirjan enää, jos näkisit sen kaupan hyllyllä? On myös ihan normaalia, että joku kirja menettää merkityksensä. Me muutumme, joten eikö kirjahyllyn sisällön pitäisi muuttua mukana? 

Kaikkia kirjoja ei ole pakko pitää ja lukea vain siksi, että oot maksanut niistä. Anna ne jollekin sellaiselle, joka tarvitsee ja arvostaa niitä juuri nyt. Uskon, ettei tavaran ole tarkoitus hautautua kaappeihin ja kirjahyllyihimme, vaan oikeasti tuottaa hyötyä ja iloa sille, joka sitä sillä hetkellä tarvitsee. 

Lukuiloa!

<3 Riina 

8 kommenttia:

  1. Tuttuja mietteitä, mulla on yksi ikuisuuskirja hyllyssä, oman alan paksu tietokirja yli 500 sivua, joka on oikeasti mielenkiintoinen mutta vaatisi paljon häiriötöntä aikaa lukemiseen ja siksi olen lukenut siitä vain alkupuolen pariin kertaan. Silti se siellä edelleen on ja toivon lukevani sen, vaikka aika on just tuo joskus.:D

    Mutta vaikka rakastan lukemista ja luen paljon, olen karsinut omassa hyllyssä pysyvästi olevat kirjat oikeastaan niihin, joita luen aina uudelleen. Niitä kyllä on useita kymmeniä.

    Nyt korona-aikana lomautettuna latasin storytelin ja luen e-kirjoina uutuudet. Aiemmin inhosin e-kirjoja mutta nyt olen tottunut ja olen lukenut kevään ja kesän aikana varmaan ainakin 60-70 kirjaa, jos näitä olisi pitänyt ostaa fyysisenä kirjana, olisi rahat loppuneet samoin tein ja kirjastossa on niin on pitkät jonot+kirjastot oli kiinni kevään.

    Toisaalta, fyysiset kirjat on lahjoina musta hyviä just siksi, että ne on tavallaan elämyslahja ja toisaalta, voi laittaa eteenpäin kun on lukenut ja tuottaa iloa jollekin muulle vielä.
    Ps. Mitä pidit tuosta Irti oravanpyörästä-kirjasta?
    -kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo! E-kirjat avaa varmasti mahdollisuuksia. Itse en oo niihin vielä tottunut, vaan lukeminen näytöltä tuntuu hieman raskaalta, mutta äänikirjoja oon jonkun verran kahlannut.

      Oot oikeessa, että fyysiet kirjat on helppo antaa eteenpäin.... kunhan vaan pääsee sen mielen esteen yli, että kirjoista oikeesti voi lupua :D

      Tykkkään kyllä ihan hirmuisesti Irti oravanpyörästä-kirjasta! Monet ajatukset tuntuu niin tutuilta. Oon lukenut sen kyllä tosi monta kertaa jo, mutta lainaan sen silti aika ajoin uudestaan. Kirja saa jotenkin haikeaksi ja kaipaamaan luonnon syliin, mutta toisaalta taas inpiroi tekemään muutoksia myös tässä elämäntilanteessa. Mitä itse tykkäsit?

      Poista
  2. Siitä on tosi monta vuotta kun tuohon kirjaan törmäsin alunperin ja en siitä hirveästi enää muista-pitäisikin lukea nyt. Mutta Kaarina Davis on kyllä tehnyt minuun vaikutuksen niin kirjoittamisillaan kuin haastatteluillaan, on mahtavaa miten hän on osannut kertoa omasta kokemuksestaan ja samalla avata sitä, miten ihminen voi elää hyvää elämää tämän kulutus/kiire/raha-oravanpyörän ulkopuolellakin.
    Vähän samaa mitä säkin sun blogillasi tuot esiin:)
    -kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin seuraan haltioituneena Kaarinaa. Kiva, kun kirjoitit!

      Poista
  3. Mulla on vain muutama kirja ja tärkein niistä on - hahaa - Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä. Olen lukenut sen monta kertaa, olen alleviivaillut sieltä asioita ja uskon, että se on auttanut mua elämäni valinnoissa. Lähdin joitakin vuosia sitten opiskelemaan luontoalaakin ihan vain Kaarinan inspiroimana, kun mietin silloin, mitä ihmettä teen elämälläni. Arvostan todella paljon Kaarinan ajatuksia ja koen kyllä ajattelevani itsekin monessa asiassa aivan samalla tavalla kuin hän.

    Mutta, mulla on myös muutamia muita kirjoja, joiden suhteen en tiedä, mitä tekisin. Ne on lähinnä luontoon tai ekologiseen kodinhoitoon liittyviä, tai aiempiin opintoihin liittyviä mutta edelleen ajankohtaisia kirjoja (kuten vaikka sieniopas, kasvio ja opas kotimaisista kerättävistä marjoista), mutta en varsinaisesti niitä lue. Tekisi mieleni toisaalta ne karsia, mutta toisaalta sitten en tiedä. Aika ajoin niitä katselen ja mietin niiden kohtaloa, mutta aina ne sinne kaappiin lopulta jää.

    Noin muuten en koe kirjoja mitenkään erityisesti vaikkapa sivistyksen merkkinä, vaikka aika moni tuntuu sillä tavalla ajattelevan. Minä koen kirjat viihteenä ennemminkin ja lainaan paljon mieluummin kirjani kirjastosta kuin omistan niitä itse. Kaarinan kirja on erityinen poikkeus ja sen haluan omistaa, siinä on mulle jotakin niin tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon toisaalta, että jos tietyt tavarat tulee jemmattua kuitenkin kaappiin takaisin, niin ehkä niillä on joku paikka vielä elämässä. Ainakin tunnetasolla. Onnneksi minimalismi ei ole mikään kilpailu, tai kiinni tavaran määrästäkään.

      Se on kyllä jännä, miten Kaarinan kirjasta saa joka lukukerralla jotain...

      Poista
  4. Tuosta Marien Kondon kirjasta piti sanoa vielä; en ole sitä lukenut, enkä tiedä millaisesta työstä siinä erityisesti puhutaan. Kuitenkin mua jotenkin ärsyttää, että yleensä aina, kun puhutaan työstä, sen oletetaan olevan jonkinlaista toimistotyötä. Tänään kuuntelin radiosta juttua töihin paluusta, siis ohjeita siihen. Ja ne oli tyyliin "tarkista sähköposti vain pari kertaa päivässä", "palkitse itsesi esimerkiksi 10-sivuisen raportin jokaisen sivun valmistumisen jälkeen kahvikupillisella" jne. Ikään kuin kaikki työ olisi tuollaista, hohhoijaa... Voisi joskus koittaa puhua vaikkapa siitä, millaista on palata lomalta kaupan hyllyjä täyttämään - siellä ei taida onnistua jokaisen kärryn tyhjentämisen jälkeen pitää kahvitaukoa, eikä sitä sähköpostiakaan tarvii katsella, kun ei vaan kuulu työn kuvaan... Joten mitenkä olisi vaihteeksi vaikka siivoojan tai maalarin tai puistotyöntekijän tai lähihoitajan töihin paluu ja siihen liittyvät asiat?? Luulenpa, että suurempi osa ihmisistä tekee ihan jotain muuta kuin istuu tietokoneella toimistossa!

    Eli siis tästä siihen Kondon kirjaan; toivottavasti seKIN ei ole suunnattu vain päivätyötä tekeville toimistotyöläisille.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä lukenut kirjaa loppuun, mutta on totta, että siinä on paljon neuvoja ainakin alussa toimistotyöntekijöille. Onneksi se alkukin sisältää kuitenkin muutania tarinoita muistakin ammattiryhmistä. Jotkut lauseet siellä täällä saa kuitenkin pohtimaan montaa juttua syvemmin...

      Poista