Ei tätä voi mitata rahassa.



On hieman hassua, että mitä vähemmän omistan, sen vauraammaksi tunnen itseni. Yht'äkkiä ei olekkaan mihinkään kiire, vaan kaikki on tässä, eikä sitä kaikkea edes voi mitata rahassa. 

Oma ja perheen yhteinen aika tuntuu niin kallisarvoiselta, että olisi vaikeaa myydä siitä palaakaan enempää pois. Olen hurjan kiitollinen, että voimme jakaa vanhemmuuden näinkin tasapuolisesti. 

Välillä on silti vaikeaa lopettaa jahtaaminen ja tuntea itseni arvokkaaksi siitä huolimatta, vaikken juokse tuolla tukka putkella tienaamassa. Asumme kuitenkin pienessä kodissa ja ostamme tavaroita vain tarpeeseen, joten meillä on mahdollista elää hidastellen. Onneksi elämä ei ole pelkkien pisteiden keräämistä. Mielekkyys ja merkityksellisyys voi löytyä muualtakin, kuin ylipitkien to do-listojen alta. 

Uskon, että hidastelulla on vaikutusta myös keskinäisiin suhteisiin. Meillä on toisillemme aikaa ja toisaalta pienen kodin takia vääjäämättömästi kohtaamme toisemme. Olemme niin liki, ettei ristiriidat ehdi kyteä nurkassa pitkään. Tunteet tulee iholle, joten toisen tarpeetkin tulee huomioitua paremmin. 


Koulujen alettua lapsille yksi toisensa jälkeen ilmaantui pientä nuhaa. Koronatestien jonot oli kasaantunut hurjiksi, joten joudumme odottamaan testiin pääsyä monta päivää. Myönnän olleeni salaa helpottunut, kun moni harvoista menoistakin jouduttiin vetämään ronskisti yli. Lopulta saimme onneksi negatiiviset testitulokset, joten voimme parannella nuhat leppoisasti. 

Poikkeusaikana on jotenkin tullut selkeämmin esiin se, että tää elämä on tässä ja tämmöstä. Emme voi elää jossain tuolla, kun siitä ei tiedä, mitä siellä edes on. Elämme juuri nyt päiviä, joiden arvoa ei voi mitata rahassa. 

♥ Riina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti