Kuukautiskierto on naisen supervoima!

 
Siitä on jo vuosi, kun kirjoitin blogiini viimeksi kuukautiskierrostani. 

Tunnustan, että kuukautiskierto tarkoitti mulle aluksi vain vuotopäiviä. Olin onnekas, sillä kuukautiset oli melko kivutonta sorttia. Ne tuli ja meni, enkä kiinnittänyt kiertooni sen suurempaa huomiota. Kuuntelin ihmetyksen vallassa kaverien kertomuksia lamauttavasta kivusta, kun mulle ne oli muutama hieman verisempi päivä muiden joukossa. 

Parisuhteen alettua aloin laskemaan kiertopäiviä, mutten silti tuntenut kehoani kunnolla. Ihmettelin mielialan vaihteluja, mutten osannut erottaa kierron eri vaiheita toisistaan sen tarkemmin, paitsi kalenteri kädessä.

Ovulaatiosta tuli konkreettisempi käsite sen jälkeen, kun sain ensimmäisen keskenmenon. Vauvantekohommat ei ollutkaan niin yksikertainen juttu. Siihen aikaan juotiin kilpaa greippimehuja ja koitettiin kalenteri kädessä bongata hedelmällisemmät päivän. Tulin lopulta melko nopeasti keskenmenon jälkeen uudelleen raskaaksi ja aloin odottaa esikoistani.... Tai paperilla toista... Hätkähdin muuten kuopusta odottaessani, kun neuvolaterkkari totesi sen olleen seitsemäs raskauteni. Niin... Välissä oli tuulimuna raskauksia ja aikaisia keskenmenoja. Neljä lasta ja  seitsemän raskautta ei ole sinänsä mikään ihmeellinen juttu. Olisin ehkä taputellut osan myöhästyneinä kuukautisina, jos en olisi tikutellut raskaustestejä. 

Kalenterimenetelmä toimi mulla niin raskauden ehkäisyssä, kuin sen suunnittelussakin. Vauva ei olisi kuitenkaan ollut katasrofi, joten uskalsin pitää ehkäisykeinona vain kalenterimenetelmää. Imettäessä kuukautiset oli pitkään poissa ja imetys on omalla kohdallani ehkäissyt tehokkaasti myös raskautumisen. Kehoni on saanut ihan rauhassa levätä raskauksien välillä. 

OMAAN VOIMAAN

Oikeastaan viimeisen vuoden aikana olen tutustunut kehooni entistä syvemmin. Rytmimenetelmän lisäksi olen alkanut tarkkailemaan emättimen limoja, hormoonien vaihtelua, sekä oikeasti myös voimaantumaan kuukautiskiertoni eri vaiheista. 

On oikeasti super mielenkiinnosta bongata kierron eri vaiheet vain emättimen limojen muutoksesta. Se ei ole yhtään niin ällöä miltä kuulostaa. <3 

Vaikka kuukautiskiertoni on muuttunut sitten teinivuosien, niin näen kiertoni nyt kokonaisuutena, enkä vain kerran kuussa tapahtuvina vuotopäivinä, tai mahdollisuutena raskautua. Kuukautiskierto on todellinen naiseuden supervoima! 

Näen selkeämmin ovulaation lähestyessä luovan itsevarmuuden, aikaansaamisen, ihon hehkun ja sosiaalisen janon. Kun taas kuukautiset lähenee, nousee pinnalle herkkyys, sisäinen ääni ja omat tarpeet. Jos en oikeasti pysähdy, ne saattavat ryöpsähtää ylös epämääräisenä möykkynä. Emme tappele mieheni kanssa kovin usein, mutta sitä saattaa tapahtua silloin, kun kuukautiset lähestyy. Riidan jälkeen saatan pahoitella sitä voimaa, millä asiat putkahtaa pinnalle, mutten niitä asioista. Ne ovat tarpeita ja sitä sisäistä ääntä, jota en vaan pysähtynyt kuuntelemaan. Ne on oikeita asioita, jotka vaativat huomiotani. Niinä hetkinä, kun löydän oman voimani ja kuuntelen tarpeitani, ei parisuhdekaan joudu tulilinjalle. Jos elämä on kiireistä ja stressaavaa, niin oma keho voi ryöpsähtää tarpeet ulos moninaisina pms oireina. Se on kuin viesti, joka kehottaa vakavasti hidastamaan tahtia. 

Kuukautisten alkaessa lähden kirjoittamaan nousseita asioita usein päiväkirjaani. Teen sisäistä työskentelyä kuukautisten aikana  ja luon ne näkyväksi ja toiminnaksi kuukautisten jälkeen. Yleisesti ottaen kuukautisten alkaessa oloni on yleensä melko hyväntuulinen, mutta silti huomaan tarvitsevani usein lempeyttä ja selkeää hidastamista. Kuukautiset on usein hyvää aikaa keskittyä niiden asioiden työstämiseen ajatustasolla, jotka nousi tietoisuuteen juuri ennen kuukautisten alkua. 

Koen, ettei syklisyys ole jotain, mitä pitäisi piilottaa, tai hävetä, vaan se on valtava rikkaus. Se on kuin vuodenajat, joilla kaikilla on oma paikkansa vuodenkierrossa. 

- Riina 


Nämäkin postauksen saattavat kiinnostaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti