Pimeetä


 Tuntuu aika hurjalta, kun valo vähenee ja hassulta se, että syysloma on oikeastaan talven kynnyksellä, eikä silloin, kun ruska on kauneimmillaan. Google tiesi kauhukseni sanoa, että sunnuntaina saattaa tulla jo lunta, että se siitä sitten. Ei auta muu, kun kaivaa puikot esiin... En oikein tajua, mihin se syksy katosikin tästä välistä?!

Kaamosväsymys alkaa pikku hiljaa kalvaa, kun valon määrä vähenee.Tarraudun kaksin käsin päivänvalolamppuun ja etsin paniikissa jotain vihreetä. Jännittää hiukan, miten kaamos ja tää ****na meihin vaikuttaa... Toisaalta oon niin kiitollinen siitä, ettei tilanne ole Suomessa tän pahempi. Kangasmaskitkin on sujahtaneet jo rutiinilla arkeen.





Kun lehret ny mätänee ulkona, tulee kiire kylvää muutama siemen sisälle. En todellakaan ole mikään viherpeukalo, mutta sain hirveitä kiksejä, kun inkivääri iti. Uskon, että mun kohralla sato on vaan myytti, mutta on silti hirmu hauskaa kylvää kaikkee mahrollista, niin kun noi kaupan luomupaprikasta riivityt siemenetkin... 

Ajattelen kuitenkin, että on naurettavaa tuhlausta, ettei kaikkee tätä lämmintä tilaa käytetä talvisin asunnoissa ruuan kasvattamiseen. Kaamos väsymystäkin karkottavat päivänvalolamput on hyvä kompromissi kasvilampuiksi. Kiinnostaa myös hurjasti ajatus tehdä omasta biojätteestä kerrostaloasunnossakin kompostimultaa. Eihän purkeissa kasvatetut kasvit tietenkään maayhteydessä kasvaneita voita, mutta käy tietty paremman puutteessa... Ainakin multaterapiasta...

Jotain vihreetä on kumminkin pakko saada, tai muuten nääntyy....  

<3 Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti