Kaamosta ja Synnytyskipuja


Marraskuu on painanut monella tavalla polvilleen. Onneksi hitaampi elämänrytmi on mahdollistanut sen, etten vajoa kokonaan pinnan alle. Asiat ei onneksi ole suuren suuria. Pieniä vastoinkäymisiä ja kaamosväsymystä vain, mutta ne vetää puhdin pois salakavalasti. 

On ollut jotenkin vaikea kirjoittaa, mutta kun Roosa jakoi instagramtilini blogissaan, se lämmitti hurjasti! Roosan blogia kannattaa ehdottomasti lukea! Näkee että postauksien kirjoittamiseen on paneuduttu kunnolla. Kuvat ovat ihania ja blogista saa oikeasti vankkaa tietoa ekologisemmista valinnoista.

------------

Itkin viimeksi eilen, kun katsoin Areenasta Synnytyskipuja-doggarisarjaa. 

On valtavan tärkeää tuoda näkyväksi se, millaisia kokemuksia naisilla on synnytyksistä. On tärkeää puhua asioista oikeilla nimillä, sillä naiset joutuu Suomessa kokemaan synnytysväkivaltaa! 

On myös surullista, kuinka pienestä on kiinni, että synnytys on hyvä. Kuinka tärkeää olisi oikeasti ymmärtää ihmisoikeuksien kokevan myös synnytyksiä. Sanat, kuten koskemattomuus, suostumuksellisuus, kuulluksi tuleminen ja itsemääräämisoikeus, on synnytyksien ulkopuolella itsestään selviä. Kuinka järkyttävää jälkeä niiden huomiotta jättäminen synnytyksissä jättää jälkeensä!

Anna-Riitta Kässi sanoi doggarissa hyvin, että emme voi ylpeillä kovin kauaa enää vain sillä, että meillä on pienet lapsikuolleisuusluvut, jos synnytyksistä jää jäljelle rikkinäisiä äitejä. 



On surrullista, että koin tulleeni täysin kuulluksi synnytyksissä vain silloin, kun otin synnytykseen mukaani doulan ja tein todella kattavan synnytystoivelistan etukäteen. Tosin en tajua sitä käsittämätöntä neuvolaterkkarin kommenttia, että kuulemma kyllä äidin pitäisi itse synnytyksessä pystyä sanomaan, mitä tarvitsee. Kuulemma synnytystoivelistoja on mun kohdalla ihan turha tehdä etukäteen, kun synnytyksiäni on aina varjostanut enneaikaisuuden riski. Kuulemma ainoa jota oisin voinut pyytää, oli imetysohjaus. HMPH!

Kolmannen lapsen synnytyksessä koin raastavasti sen, etten todellakaan tullut kuulluksi. Pyysin toistuvasti päästä saliin ja tarkistaa kohdunsuun tilanteen, muttei niitä pyynnöistäni huolimatta toteutettu. Vasta kun ponnistusvaihe alkoi, ilmeet muuttuivat...

Lähetän valtavasti rakkautta niille, joiden elämää synnytysväkivalta varjostaa. Kiitokset niille rohkeille naisille, jotka uskaltavat kertoa tarinansa. Toivon todella, että synnytyskulttuuri muuttuuu. 

- Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti