Riittää.


Huh, kuinka onnekkaaksi itseni tunnen! 

Minimalismi on mulle etenkin voimavarojen tarkoituksenmukaista suuntaamista. Tänä talvena oon ollut valtavan kiitollinen siitä, että mulla on mahdollisuus valita, mihin keskityn. Kaiken epävarmuuden keskellä antaa hallinnantunnetta, kun arjessa on liikkumavaraa. Kaikki ei tietenkään ole aina kivaa ja lempeää, mutta on huojentavaa, että voin valita. 

Vapauden kaipuu sai mut innostumaan aikanaan minimalismista ja se on arvo, joka osaltaan vaikuttaa edelleen valintoihini. Vaikka olen tienannut joskus kuukausittain kaksi kertaa enemmän, kuin nyt, niin tienaamallani rahan määrällä on oikeastaan ollut hyvin vähän merkitystä vapauden tunteen vaalimisessa. 

Suuremman merkityksen on saanut kuitenkin se, että olen oikeasti ottanut aikaa oman elämäni suunnitteluun. Olen sirotellut elämäni muistikirjan sivuille ja miettinyt, että mitkä asiat oikeasti tuovat arvoa elämääni ja mitä asioita olen raahanut mukanani turhaan. Välillä on ollut kipeää huomata, että on kantanut jotain unelmaa mukanaan, joka ei oikeasti ole ollut omani. Olen saattanut kuvitella, että tarvitsen jotain lisää, tehdäkseni elämässäni sellaisia asioita jota rakastan. Myöhemmin olen tajunnut, ettei tuo tarve ole edes todellinen. Jos hankkii elämäänsä lisää vääriä asioita, se ei ole enemmän, vaan vähemmän.

Joskus myös se vaikuttaa, millaisilla ihmisillä ympäröimme itsemme. Se ei välttämättä tarkoita, että ympärillämme olevat ihmiset suoranaisesti vaatisivat elämään meitä toisin, kuin haluaisimme, mutta joskus on helpompi toteuttaa omaa polkuaan hieman sivussa vanhoista ympyröistä. Itse ainakin koen, että nykyinen asuinympäristöni tukee elämäntapaani ja tarpeitani. Se antaa vapautta valita hieman toisin. Sorruin välillä tekemään asioita oikein, tai siten, minkä kuvittelin olevan oikein, sen sijaan, että olisin tehnyt oikeita asioita.

Olen saanut kotoa takataskuun opiskelemaan lähtiessäni mukaani tietynlaisen yltäkylläisyyden tunteen. Tunteen siitä, että mulla on tarpeeksi huolimatta siitä, paljonko mulla on juuri nyt rahaa käytössäni. Vaikka vanhempani oli tukeneet minua välillä myös taloudellisesti, en tarkoita tässä kohtaa yltäkylläisyydellä rahaa, vaan sitä, että se kaikki runsaus ja yltäkylläisyys tulee itseasiassa jostain muusta, kuin valtavasta materiasta. Kokemus siitä, että tämä, mitä mulla on riittää, on paljon kutkuttavampi ajatus, kuin se, että tarvitsisin kokoajan hieman lisää. 

 Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti