Blogista ja ajasta


Olen usein katsellut tietokoneen ruudulta tyhjää tekstipohjaa ja kironnut, ettei ulos tule juuri mitään. Silloin kiittän itseäni siitä, ettei taloutemme ole kiinni näistä tuloista. Olen sulkenut kannettavan, purkanut turhautumiseni pyykkien ripustamiseen ja jäänyt vain odottamaan. Olen odottanut ehkä päiviä, tai viikon, mutta lopulta olen saanut kirjoitettua edes muutan rivin. 

Vaikka vihaan sitä, että tekstin tuotto takkuilee, niin olen joka kerta pakahtuneen onnellinen siitä, kun saan lopulta  painaa "julkaise"-nappia. Tähän meinaan jää koukkuun! Niin koukkuun, että muistelen kirjoittaneeni ihan ensimmäisen blogipostauksen internetin syövereihin jo yli 10-vuotta sitten. 

Blogaaminen on kuitenkin ehkä kaikkein kamalinta silloin, kun on luvannut tehdä yhteistyöpostauksen, enkä ole tyytyväinen ottamiini kuviin, tai tekstiinkään. Se on jännä, kuinka yritän antaa itselleni tarpeeksi aikaaa blogipostauksen tekemiselle, mutta yhteistyöpostauksien kohdalla tuntuu aina aika loppuvan kesken. Se tuntuu, kuin yrittäisi puristaa hammastahnatuubista niitä viimeisiä rippeitä väkipakolla ja voimalla. Voin vain kuvitella sitä takaraivossa takovan stresssin määrää silloin, kun yhteistyöpostauksia tekee säännöllisesti. 

Yritän pitää elämäni melko kiireettömänä monestakin syystä. Ensimmäinen on tietenkin se, että ison perheen arkea on paljon helpompi hallita, kun liikkuvia osia on mahdollisimman vähän. En yritä täyttää kalenteriani, vaan sen sijaan yritän tehdä kaikkeni, että se olisi mahdollisimman tyhjä. Kiireen tuntu stresssaan mua suunnattomasti. Se näkyy iholla ja mielessä. Yritän pyrkiä tasapainoon ja ottaa stressiärsykkeitä vain sopivina suupaloina. 

Voisi tietenkin ajatella, että teen väärin päin. Mun pitäisi kai sen sijaan etsiä työkaluja, jolla jaksan kantaa samaa stressikuormaa, kuin muutkin. Minimalismin ja pienen kodin myötä mulla on kuitenkin mahdollisuus valita, joten miksi ihmeessä en käyttäisi sitä...

Kun on paljon lapsia, niin isossa perheessä sattuu ja tapahtuu. Emme halua, että meillä olisi liian kiire, kun joku lapsista tarvitsisi meitä. Elämä ei siis tietenkään ole pelkkää kermavaahtoa, mutta se maistuu hyvin erilaiselta, kun asioita on enemmän aikaa käännellä. Ei ole mitään syytä panikoida. Meillä on kaikki tämä aika. 

<3 Riina 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti