Alakerta haisee...


Olen potkinut peiton yön aikana mytyksi jalkopäähän ja topin selkämys on märkä, vaikka vieressä on hurissut tuuletin. Tuntuu, kuin lihaani olisi kypsennetty tunteja sirkulaattorilla tavoitellen kuitenkin vain puoliraakaa lopputulosta. Kuka sellaista edes söisi? 

Inhottaa myös, kun kuumalla säällä reidet hankaa toisiaan vasten ja lopulta iho menee rikki. Silloin on pakko käyttää housuja vain siksi, ettei sattuisi.. ainakaan niin paljon.

Hiki meinaa virtaa ja haisee! Onneksi loistava kotitekoinen dödö oikeesti toimii helteelläkin! En tee dödöä valmiiksi purkkiin, vaan sekoitan kerta-annoksen kämmenellä ruokasoodasta ja manteliöljystä. 

Ärsyttävintä on kuitenkin ollut se, että alakertakin haisee.... Alapäätä ei kutita, eikä haju ole kalamainen, eikä itse asiassa emättimen eritteet haise mitenkään erilaiselta,  joten epäilen, ettei kyse ole hiivatulehduksesta, tai bakteerivaginoosista. Mulla niitä ei tosin ole koskaan ollut, joten en tiedä sitten... 

Helteellä kuitenkin myös häpyhuulet ja nivuset voi hikoilla. Kartsalla kiitän yhteiskuntaa turvavälisuosituksista...Vaikkakin voi olla, että vain minä huomaan tuoksuvani omituiselle.  Silloin, kun on hieman viileämpiä hetkiä, niin en huomaa mitään hajuja. Välillä yön pimeinä tunteina, kun on oikeen kuuma, annan alakerran hiukan tuulettua. Sekin tuntuu auttavan, mutta eipä tuola oikein voi ympäriinsä hillua ilman alkkareita. HAH! 

Oon jotenkin ajatellu, et vaikka ruokasooda sopiikin kainaloihin, niin se ois kumminkin hiukan liian ytyä tavaraa muualle.... Törmäsin kuitenkin naistentautien erikoislääkäri Ritva Hurskaisen ohjeeseen ruokasoodan käytöstä ja uskaltauduin kokeilemaan ja se hän toimi! Ohjetta ei oltu varsinaisesti annettu hikoilu ongelmaan, mutta jos sitä kerran uskaltaa tonne alakertaan jossain muodossa tunkea, niin kyllä se varmasti sopii myös tähän hommaan. Kaupanpäälle saattaa saada sopivan pH-tasapainon... 

- Riina 

2 kommenttia: