Ihan selkee ikäkriisi, mut en jaksais enää häpee

 


Elokuu tuli ja meni. Olen edelleen hiukan pihalla, mutta päätös antaa tän blogin olla alusta, jossa kirjoitan ihan kaikesta, tuntuu edelleen hyvältä. Tarvitseeko kaikella olla edes jokin suurempi agenda? 

Samaa oon kysyny tänä vuonna monta kertaa itseltäni, kun oon toteuttanut naurettavaltaltakin tuntuvia juttuja.  Viimeisimpänä perustin oman pelikanavan muutama päivä sitten Twichiin. Ei silläkään ole mitään sen suurempaa agendaa, kunhan pelaan... 

Tietenkin pelikanavan perustaminen +30 vuotiaana voi tarkoittaa myös ikäkriisiä. En halua kuitenkaan häpeillä, tai huolestua. Keski-ikä häämöttää, joten on ihan hauskaa tehdä asioita, joita olisi ennenkin halunnut kokeilla, muttei kehdannut. 

Toisaalta hullujen juttujen tekeminen liittyy siihenkin, että mulla on nyt oikeesti aikaakin kokeilla. Hitaampi arki tuo oikeesti pelivaraa enemmän myös niille omille jutuille. Mutta tietenkin etenkin antaa vipuvartta suuperheen arkeen, joka voisi muutoin olla aika moinen tikittävä aikapommi. 

Saan rentoutta arkeeni minimalismin myötä, mutta olisi tietenkin mahtavaa myös pystyä laskemaan stressaavat luonteenpiirteenikin taka-alalle. Ihailen älyttömästi niitä vanhempia, jotka oikeesti pystyvät olla rentoja ja jotka nauttivat täysin rinnoin vanhemmuudesta. Huomaan liian usein stressaavani pikkujutuista ja senkin takia on ollut pakko hidastaa. En halua olla mikään stressi-erkki Ehkä se ei olekkaan lapset, jotka tarvitsee normaalia enemmän aikaa esimerkiksi siirtymätilanteisiin, vaan minä. 

Tänään pitää lähteä kamerakaupoille. Pelien live-striimaaminen ei ole kuulemma mitään, jos ei edes näe, kuka pelaa. On pakko lainata lapsien koneita. Mun kannettavalla on kyllä kamera, mutta kuva kuulemma hiukan lagaa, kun pelaa ja striimaa samaan aikaan.... 

Ehkä yöllä vois pelaa,,,

<3 Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti