Nyt se on loppu!

 

Tää on valvottanu, ärsyttäny ja aiheuttanu aikamoista huolta ja epävarmuutta, mutta nyt se on loppu. Koko perheblogini siirtyy osoitteeseen: https://ministiarkea.blogspot.com/ 

Ehkä tätä ei edes tarvitse selitellä sen enempää. Tulkaa sinne <3 

- Riina 

Musta...

Mietin hetken, pitäisikö blogikuvaa varten harjata tukka, mutten sitten jaksanut. Tuskin seuraisitte blogiani, jos tälläämisellä olisi jotain merkitystä. Esimerkiksi ihoni on voinut paljon paremmin, kuin luovuin meikeistä. Olisi mahtavaa sanoa, että meikkasin ennen vain itseni takia, muttei se olisi täysin totta. Meikkasin sosiaalisten paineiden takia. Meikkasin, jotta riittäisin ja kelpaisin. Sen sijaan meikkaamatta jättäminen on jotain, jonka teen itseni takia. 

Myönnän silti, että on helpompi ottaa itsestäni kuva näin ovulaation tietämillä, eikä silloin, kun kuukautiset lähenee ja iholle ilmaantuu helpommin finnejä..,. 

Itse asiassa mun piti oikeastaan kirjottaa tästä t-paidasta, jonka ostin jokin aika sitten Riva clothing verkkokaupasta. Rakastin ohuita alustoppeja, mutta myönnettäköön, ettei ne kestäneet mun pesutahtia kovinkaan hyvin. Löysin kuitenkin täydellisen t-paidan RIVAn mallistosta! 



Hankin itselleni ihanan RIVAn Myrsky t-paidan. Se on normaalia t-paitaa hieman pidempi, joten sitä voi käyttää hyvin vaikka leggareiden kanssa, muttei kuitenkaan niin pitkä, ettei sillä voisi käydä vaikka lenkilläkin. Koska vaatekaappini on melko extreme minimalistinen, vaatteiden tulee olla monikäyttöisiä. 

Paita on suunniteltu Suomessa. Puuvilla on luomupuuvillaa ja peräisin Turkin puuvillatukusta, jonka puuvilla on pääosin Turkkilaista. Materiaali viedään jatkokäsiteltäväksi, värjättäväksi, sekä ommeltavaksi Portugaliin Suomalaisomisteiselle tehtaalle. 

Myönnän silti, että kun puuvilla on peräisin Turkista, tulee miettineeksi, toteutuuko ihmisoikeudet. Esimerkiksi Kurdien tilanne Turkissa ei ole kovin hyvä. Ammattiliittojen toimiminen on tehty todella vaikeaksi ja  Turkissa on paljastunut myös lapsityövoiman käyttöä. 

Toisaalta yhden maan sisältä, voi tietenkin löytää hyvin monenlaisia kumppaneita ja onkin tärkeää, että panostaa riskimaan sisällä vastuullisemmin toimiviin toimijoihin. Rivan käyttämä puuvilla GOTS- sertifioitua, joka on tietenkin aina hyvä juttu! Tämä sertifikaatti velvoittaa ILO-sopimuksen sosiaalisen vastuun noudattamista ja mm. lapsityövoima on kielletty. 

Käytän vaatteiden valitsemiseen pääosin kolmenkymmenen päivän harkinta aikaa. Mietin siis vähintään kolmekymmentä päivää ennen ostopäätöstä. Tämä päätös on vähentänyt hutiostoja ja auttanut ottamaan myös enemmän vastuuta ostopäätöksistäni. 

Yritän säilyttää vaatekaappini melko funktionaalisena. Mulle se tarkoittaa helposti pestäviä,monikäyttöisiä,  mukavia ja melkein aina mustia vaatteita. 

Onko sulla jotain ohjenuoria vaatehankinnoille? 

- Riina 


FlyLady



Flylady on Maria Cilleyn kehittämä kodinhoitosysteemi, jonka on tarkoitus helpottaa elämää tekemällä asioista pieneksi pilkottuja rutiineja. Taustalla on myös ajatus siitä, ettei sotku syntynyt päivässä, joten sitä ei tarvitse järjestääkään päivässä. Myös perfektionismista on syytä luopua. Metodissa on keskeistä myös ajastimen käyttö, joka lopettaa turhan viivyttelemisen.  

Flylady metodi sinällään saattaa tuntua aika moiselta sillisalaatilta, eikä siihen kuulu vain kodin järjestely, vaan myös esim. itsestä huolehtiminen. Maria Cilleylla on metodin tiimoilta sähköpostilista ja sähköposteja voikin tulla jopa kymmenen päivässä. En halunnut liittyä sähköpostilistalle, mutta metodista otin kermat päältä. 

Vaikka noudatankin tätä kodinhoitosysteemiä ei se silti tarkoita sitä, että meillä olisi kokoajan siistiä. Cilleyn sanoin: riittävän hyvä on riittävän hyvää!

Näin minä käytän Flylady metodia: 


Aamurutiinit: 


Aloitan varsinaiset aamurutiinini arkisin vasta, kun lapset on lähteneet kouluun. Toisiksi nuorin käy muutamana päivänä päikyssä, mutta nuorin on kokonaan kotona. Kirjoitan itse tätä blogia kotoa käsin ja mieskin tekee pääosin etätöitä. Saamme siis aloittaa aamut todella rauhallisesti. 

1. Rullaan perhepedin patjat ja petivaatteet paikoilleen kirjahyllyyn
2. Järjestelen tavaroita paikoilleen
3. Täytän pesukoneen

Yleensä tähän menee n. 15 minuuttia

Päivärutiinit: 


1. Siivoan tavaroita paikalleen jos tarvii 0- 10 min 
2.. Imuroin n. 5 min 
3. Otan koneesta pyykit, ripustan ne, tai laitan odottamaan viikkausta. 
4. Laitan koneeseen lisää pyykkiä 
5.  Zone siivoukset (15min) ei ihan joka päivä
6. Jokin viikkosiivouksen tehtävistä 1-10 min. 


Zone siivoukset tarkoittaa oikeastaan suursiivousta, joka suoritetaan 15 minuutin pätkissä kuukausittain. Huoneet on jaettu alueisiin (zone) ja yhtä aluetta siivotaan yhden viikon ajan. Mulla kotimme siivoamiseen ei mene koko kuukautta, eikä mun tarvitse tehdä zonesiivouksia ihan joka päivä, mutta pyrin tekemään suursiivouksen kuitenkin kerran kuussa. Tosin miehen työhuoneesta siivoan vain yhden kaapin, jossa on välikausivaatteet. 

Zone siivoukset helpottaa ylimääräisten tavaroiden karsimista ja on toisaalta helpompi seurata mitä vaatteita, tai tavaroita pitää hankkia. Pitääkö joitain vaatteita, tai tavaroita korjata, tai pitääkö se viedä jo kierrätykseen.  Zone siivoukset auttaa ylläpitämään KonMarituksesta saavutettuja tuloksia. Suurperheessä tasapainon säilyttämiseen pitää käyttää KonMari metodin hyödyntämisenkin jälkeen hieman aikaa. 

Flylady metodiin kuuluu periaatteessa esim maanantaisin tunnin kestävä viikkosiivous, mutten tee sitä itse kerralla, vaan joka päivä jonkun tehtävän viikkosiivouslistalta... Vien esim. pahvit, paperit, muovit, lasit ja metallit kierrätykseen, pyyhkäisen suihkun seinät ja lattian,  (siivoan paremmin zonesiivouksessa), pyyhin hiukan pölyjä, laitan jonkun sängystä lakanat pesuun, tai pyyhin sormenjäljet lasipinnoilta 

Iltarutiinit: 


1. Viikkaan pyykit 

2. Laitan tavarat paikoilleen. 0-10 min.

3. Tiskaan

Meillä ei ole astianpesukonetta, joten tiskaan käsin. Mää tiskaan kerran päivässä iltaisin ja tarvittaessa mies tiskaa päivällä. Yleensä kuitenkin yksi tiskauskerta riittää hyvin. Pakenen samalla lapsiperheen älämölöä ja kuuntelen usein äänikirjaa. 

4. Imuroin jos tarvii, saatan myös huitasta mopilla lattioita. 


Mies yleensä levittää perhepedin lattialle. 

 
Kun lapset on menneet jo nukkumaan 

*Välillä jumppaan 15 minuuttia. 

5. Pyyhin vessan 2- 5 min

6. Otan pitkän suihkun (kääk ekokatastrofi!) 


Flyladyyn kuuluu myös esim. aterioiden suunnittelu jne. Me jaetaan ruokakulut miehen kanssa tasan. Osan kuusta mää käyn kaupassa ja osan taas mies. Välillä on kausia jollon tilaan ruuat verkkokaupan kautta ja sillon suunnittelen ruokia hiukan ennalta. Lähikauppa on kuitenkin muutaman askeleen päässä, joten tosi usein päätetään 5 minuuttia etukäteen, et mitä syödään. 

Miten sää hyödynnät Flylady metodia?

- Riina 


Kun KonMari on jo nähty



Kun hurahdin KonMariin tajusin, kuinka kokonaisvaltainen vaikutus hyvällä selfhelp oppaalla voi olla. Kun Marie Kondon metodia käyttää riittävän pitkään, tulee siitäkin kuitenkin arkipäiväinen rutiini ja jollekin muullekin alkaa olemaan taas tilaa. "Uutta KonMaria" ei ole vielä kuitenkaan ilmaantunut kirjakaupan hyllylle, mutta yhdestä kelpo metodista voi kaapia kermat päältä. 

Maria Cilley inspiroitui Pam Youngin ja Peggy Jonesin kodinhoitosysteemistä ja kehitti heidän metodin pohjalta nykyisen FlyLady metodin. Hän aloitti sähköpostilistan ja tukiryhmä lempeään kodinhoitoon.  Metodiin ei kuulu vain kodin siivous, vaan myös esimerkiksi terveydestä huolehtiminen. 

Cilleyn Flylady metodi alkaa kuukauden ruutinien muodostamisella pienin askelin  ("babysteps"). Cilley korostaa mm. kiillotetun keittiönaltaan taikaa... Siinä missä kiillotettu allas saa näyttämään koko keittiön siistimältä, se saattaa myös innostaa siivoamaan jotain muutakin. Metodissa keskeistä on myös ajastimen käyttö. Ajastin lopettaa viivyttelemisen ja riittävän lyhyt yhtäjaksoinen tekeminen estää tylsistymisen ja jättää nälkäiseksi. Metodissa myös kehotetaan luopumaan turhista tavaroista, sillä turhaa sälää ei voi järjestellä. Flyladyssä säväyttää Zone siivoukset, jossa yhtä aluetta kodissa siivotaan aina yhden viikon ajan 15-minuuttia kerrallaan. Tämä tarkoittaa oikeastaan sitä, että tekee suursiivouksen joka kuukausi, muttei yhdessä päivässä,  vaan vähän kerrallaan. Cilley korostaa myös luopumista perfektionismita. 

"Riittävän hyvä on riittävän hyvää...." 

Metodi saattaakin kuulostaa todella sillisalaatilta ja ehkä juuri siksi olen päätynyt kaapimaan siitä vain kermat päältä. En koskaan liittynyt sähköpostilistalle, tai ladannut flylady appia puhelimeeni (en tosin omista edes älypuhelinta, heh). Liityin tosin FlyladySuomi facebookryhmään ja otin metodista käyttöön vain ne asiat, joita koin tarvitsevani. Teen myös joitain asioita eritavalla, kuin metodissa. En esimerkiksi tee metodiin kuuluvaa tunnin kestävää viikkosiivousta, vaan ripottelen viikottain tehtävät kotityöt pieniin osiin. Sen sijaan "zonesiivoukset" ovat oikeasti olleet tosi hyödyllisiä. 

Luulisi, ettei kukaan jaksaisi ajatella siivoamista... Se on se välttämätön paha, joka on vaan pakko tehdä... Eihän siihen tarvita mitään metodia...!

  Olen kuitenkin todennut, että isossa perheessä, joka asuu pienessä kodissa ja jonka asukkaat ovat hieman herkkiä sotkuiselle ympäristölle, metodista voi oikeasti olla hyötyä. Rakastan siistiä kotia, mutta olen sen verran huithapeli, että saatan jättää itsekin tavaroita sinne tänne, tai pyyhkiä pölyjä ihan liian harvoin.

 Vaikka itse olen minimalisti, niin kaikki perheenjäseneni eivät sitä ole. Jano järjestykseen ja ympäristön hallittavuuteen on silti mulla ainakin tosi suuri motivaattori kokeilla uusia menetelmiä. 

Muistaakseni Marie Kondo oli joskus sitä mieltä, että noudattamalla hänen metodiaan, ei sotkua ja tavarakaaosta pitäisi enää syntyä. Tosin Kondo otti sanansa takaisin saadessaan lapsia, jotka sotkivat juuri pystyviikatun laatikon sikin sokin. 

Mua viehättääkin Flylady metodissa se, ettei sotku ole tullut päivässä, joten sitä ei tarvitse siivotakkaan päivässä, vaan pienin askelin ja vähän kerrallaan. Rutiinit lopulta tuovat kuitenkin hallinantunteen, jota haluan vaalia elämässäni. 

Kerronkin ensi blogitekstissä miten minä sovellan FlyLady metodia tällä hetkellä omassa arjessani 

Terkuin: Riina  

Ps. Oletko sä löytänyt jo "uuden KonMarin"?

Erityisherkkä minimalisti.


Se tuntui möykyltä rintakehässä, eikä se tunne tuntunut katoavan. Makasin valveilla, purin hampaita yhteen ja pelkäsin, ettei se koskaan häviä. Ajattelin, että se oli yhtä kuin minä. Että minä vaan olin sellainen epämääräinen mytty. Ehkä maaima oli vaan liian kova. 

En mää halunnut kuluttaa koko elämääni peläten stressaantuvani kuoliaaksi. Olin ehkä liian herkkä,  mutta kun löysin minimalismin, tajusin saavani ympärilleni riittävästi tilaa hengittää. Mitä enemmän luovuin, sen helpommin pystyin ottamaan vastaan pieninä annoksina haasteita ja tilanteita, jotka ennen olisi saanut mut taipumaan katki. 

Aika usein kaikki kulminoituu rahaan. On liikaa velkaa, liikaa kuluja... On pakko vaan jaksaa.... Tajusin kuinka onnekkaita olimme, ettei meillä ollut asuntolainaa. Ei tarvittukaan valtavia summia kuukaudessa, vaikka meillä onkin iso perhe. 

Karsin tavaraa. Pienensin kulujani, Opettelin sanomaan ei. Tyhjensin kalenterini. Mietin mikä on mulle tärkeää. 

Pitää aina välillä nipistää itseäni, jotta muistan, kuinka mahtava elämänvaihe tämä on. Meillä on aikaa toisillemme. Mulla on aikaa kirjoittaa tätä blogia. Mulla on aikaa vain olla. 

En oikeasti tiedä, olisinko jaksanut, jos en olisi hidastanut. Luulin oikeasti joskus, että sellaista elämä vain on. Ihan liian kipeää. Niin kipeää, ettei ole ihan varmaa, että pystyykö siihen. Tunsin olevani aina hiukan vääränlainen suhteessa ympäristööni. Lopulta muokkasin ympäristöäni sopivammaksi itselleni.  Yhtäkkiä oli tilaa leikille. Tilaa hengittää. 

Tajusin vasta paljon myöhemmin, että olin erityisherkkä. Jos suojelen omia rajojani, pystyn antamaan jotain myös takaisin, enkä olekkaan ihan kokoaikaa ylikuormittunut. Mulla on enemän aikaa palautua. Enemmän aikaa hidastella. Enemmän aikaa kuunnella itseäni ja tehdä juuri niitä asioita, josta nautin. Löysin itsestäni puolia, joita en edes tiennyt olevan olemassa. Ne olivat sen ison möykyn alla. 

- Riina 

Olen miehen kanssa naimisissa mutta...

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: ADLIBRIS 


Puhuin yhden sukulaiseni kanssa jokin aika sitten puhelimessa ja keskustelu jotenkin vain ajautui siihen pisteeseen....Tunnustin hänelle, että olin huomannut jo murkkuikäisenä, ettei sukupuolella tuntunut ollevan mulle mitään merkitystä. Ihastuin ja rakastuin ihmisiin sukupuolesta riippumatta. 

Rakastuin yläasteikäisenä vuotta vanhempaan poikaan ja suhde kesti kolmisen vuotta. Sen jälkeen löysin hyvin pian nykyisen aviomieheni. Sitäkin voi tietenkin miettiä, miksi olen päätynyt yhteen aina miehen kanssa. Onko se vaan ollut jotenkin helpompaa?

Muistan, kun teini-iässä kipuilin uskonnollisessa lahkossa. Tuntui väärältä kuulua seurakuntaan, joka tuntui syrjivältä. Aloin käymään kokouksissa yhä harvemmin. Perustelin sitä tutuillani, jotka kuuluivat seksuaalivähemmistöön, vaikka todellisuudessa aihe kosketti minuakin. 

2000 luvun alussa biseksuaalisuudella tuntui olevan hieman epämääräinen leima. Jos ei ollut kunnon hetero, tai homo, niin mikä sitten oli? Olinko vaan päättämätön, enkö vain tiennyt, mitä halusin? Olinko vain heikko... Se tuntui samalta, kuin teini-iässä, kun koitin hallita kaaosta oksentamalla. Vaikka tunsin, että pystyin oksentamalla hallita edes jotain osaa elämästäni, se tuntui silti häviöltä. Oksennan, kun en kerran pysty luopumaan ruuasta kokonaan. Sori tää vertaus! Tuli vaan mieleen... Vertaus sinänsä oli todella huono. Siinä missä oksentaminen ja bulimia on häiriö, oma seksuaalisuus ei ole häiriötila, tai  jotain, jota vain päätetään, vaikkakin seksuaalisuus voi olla elämän aikana liukuvaa. 

Yksi poikakavereistani oli muuten ihan varma, että mulla on kaksisuuhtainen mielialahäiriö. Oikeasti mietin silloin sitäkin, että liittyykö se, että koen seksuaalista vetoa sukupuolesta riippumatta siihen... Onneksi sitä myöhemmin hyväksyy itsensä paremmin. Ei... se ei vieläkään ole mikään häiriö.

Luulen että edelleenkin, naisen biseksuaalisuus on kuitenkin jossain määrin hyväksyttävämpää, kuin miehen. Vai kuvittelenko vain? Naisen biseksuaalisuutta ei nähdä ehkä niinkään uhkana. Janne Ahjopalon ja Olga Palon kirjassa Rakastan ihmistä * eräs mies kertoo, ettei uskaltanut kertoa omasta biseksuaalisuudestaan, sillä pelkäsi uskottavuutensa laskevan. En silti itse usko, että oma uskottavuuteni laskisi, vaikka puhunkin biseksuaalisuudestani julkisesti. 

Teini valisti mua tosin jokin aika sitten, että on olemassa myös panseksuaalisuus, joka ehkä kuvaisi omaa seksuaalisuuttani vielä paremmin. Olen kuitenkin ollut 2000 luvun alussa teini, jolloin ei todellakaan puhuttu mistään panseksuaaleista.... Välillä tuntuu, että maailma muuttuu, minä en. 

Rakastan ihmistä * kirjassa sanottiin, että jotenkin biseksuaalisuus on jotain, jota pitää aina jotenkin selitellä. Jos tästä aiheesta tulee helposti näinkin monta riviä selittelyä, niin tämä pitää varmasti paikkansa. 

Onneksi aika tekee tehtävänsä, eikä biseksuaalisuus ole mitenkään ihmeellistä. On hieman huvittaakin, että kirjoitan teille tästä aiheesta. Vielä huvittavampaa on se, että selittelen sitä. 

- Riina