tiistai 19. syyskuuta 2017

Rv 14+4

Rv 14+4

Lähestyvä täysikuu saa mut nukkumaan jo nyt huonosti. Unettomuudesta johtuva väsymys tuntuu oudolta, vaikka siitä ei ole kovinkaan kauan, kun se oli tavallinen seuralaiseni. Olen oppinut nukkumaan yöni vasta yli komikymppisenä.  Nyt liian vähäiset yöunet saa kuitenkin koko elimistöni sekaisin. Nukuin edellisyönä vain kaksi tuntia ja seuravaana päivänä supisteli jo pelkästä imuroinnista. Kehoni on näin raskaana ollessa näköjään äärettömän herkkä jo toisella kolmanneksella. On pakko vaan kuunnella kroppaa tarkemmin... 

Vaikka tiedänkin keskoshoidon olevan Tampereellakin ihan huippua ja rv 22 syntyneet vauvatkin saattaa selvitä, niin yritän todellakin tehdä kaikkeni, että pääsen täysille viikoille. On rankkaa tajuta, että kehoni on oikeasi raskauden aikana näin hauras. 

Uskon kuitenkin, että kokemus auttaa tässäkin asiassa. Tiedän milloin on hyvä rauhottua ja levätä. Tunnen kehoani jokaisen raskauden myötä paremmin. Tiedän, että mulla on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa raskauden etenemiseen ja estää kehoani kuuntelemalla enneaikainen lapsiveden meno. 

Toisaalta unettoman yön jälkeisiä oireiluja lukuunottamatta, toinen kolmannes on tuonut mukanaan energia piikin. Ajattelenkin, että se on ehkä ihan hyvä käyttää hyväksi, sillä en tiedä joudunko tässäkin raskaudessa pakkolepoon. Tietenkin pitää tehdä asiat omaa kehoani kuunnellen, mutta luultavasti laitan tulokkaalle kaiken valmiiksi ennen kolmenkymmenen raskausviikon täyttymistä. Onneksi lista ei tälläkään kertaa ole kovin pitkä, sillä minimalistina tullen melko maltillisella määrällä vauvan vermeitä toimeen. Vaikka suurimman osan kuopuksen vaatteista ehdin jo antaa pois, niin esimerkiksi kantoliina menee seuraavallekin. Luultavasti hankitaan isompaa varten sitten kantoreppu. 

Koska olen muutoinkin varsin mukavuuden haluinen, niin vaatekaappia ei ole pyöristyvän mahan myötä tarvinnut tarkistella. Toisaalta kuopuksen raskausaikana ostama boobin raskaus/imetys mekko on pysynyt tiiviissä käytössä koko ajan. Noshin tregginssit mahtuu hienosti varmaan ihan raskauden loppuun asti. Topit ja neuletakitkin varmasti pysyy käytössä... aika kiva...  

Raskausterkuin: 
Riina 

Raskausoireet rv 14+4

- Energia lisääntyy ja väsymys on poissa
- Unettoman yön jälkeen kuitenkin imurointi aiheuttaa supistuksia



Sikiö on 11cm pitkä ja painaa 50g. Sille alkaa kasvaa hiukset ja kulmakarvat. Näillä viikoilla sikiö taputtaa, haukuttelee, tunnustelee kasvojaan, rypistelee otsaansa, heiluttelee varpaitaan ja potkii. 


keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kotiäitinä melkein 10-vuotta.





Olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä asti. Siitä on miltein 10-vuotta!

Noihin vuosiin mahtuu silti yrittäjäkursseja, yrittäjyyttä, lankojen värjäämistä ja toripäiviä. Sittemmin lankojen värjääminen on vaihtunut tosin blogaamiseen tässä hoitovapaan ohella. Vaikka blogin tuotot ei ole paljoa karkkirahoja enempää, niin halusin siirtää ne yritykseni alle. Verotuksen kannalta se tuntui kaikkein yksinkertaisemmalta.

Kun muutimme nykyiseen asuntoomme viitisen vuotta sitten, niin mieskin alkoi tehdä enemmän töitä kotoa käsin. Se on rauhoittanut koko arkemme ihan uudella tavalla. Elämme siis hyvin hidasta lapsiperhearkea.

Olemme niin mukavuudenhaluisia, että olisimme valinneet varmasti lasten kotihoidon siitäkin huolimatta, vaikkei kotihoidontukea maksettaisikaan. 

Jatkuvat uutiset jaksamisen rajoilla olevista lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista ei ainakaan innosta tunkea lapsia pitkiksi päiviksi päiväkotiin. Tosin nyt muistin, että esikoisen ollessa pieni ajattelin aluksi palata vanhaan työhöni ja esikoinen kävi muutaman tunnin päivässä harjoittelemassa päiväkodissa oloa. Tyttö oli tosin siellä kirjoilla vain kuukauden, mutta suurin osa siitäkin ajasta taisi mennä kotona flunsassa. Muistan kuitenkin, kuinka päiväkodin väsyneeltä tuntuivat hoitajat kinastelivat munkin aikana mm. siitä, kenen vuoro olisi viedä lapsi potalle. Se tuntui aika kauhealta.... Sen kuukauden jälkeen olin todella tyytyväinen, kun halusinkin vaihtaa suuntaa, mennä yrittäjäkurssille ja yrityksen turvin jatkaa vielä esikoisen kotona hoitamista. Koin, että kerhoista tyttö saisi kyllä sen sosiaalisen tarpeensa tyydytettyä, mitä hän kaipasikin. 

En todellakaan ole missään mielessä mikään supermutsi. Koko perheemme arvostaa kuitenkin melko tressittömän ja hitaan arjen niin korkealle, ettemme hevillä luopuisi näistä vuosista. Tuntuu ihanalta, että me molemmat vanhemmat pystytään olemaan niin paljon kotona päivisinkin. 

- Riina 

maanantai 11. syyskuuta 2017

Rv 13+3


Vaikka kävin ultrassa ja näin kuvaruudulla ihmeellisen täydellisen ihmisenalun, niin en tiedä miksi kuitenkin on niin vaikea luottaa siihen, että saan lapsen syliin asti. Viime neuvolakäynnillä lääkäri ei pienien viikkojen takia jaksanut kunnolla etsiä sydänääniä. Seuraava ultra on lokakuun lopussa ja neuvolakin on vasta marraskuun puolessa välissä, enkä todellakaan jaksaisi odottaa sinne asti!Tuntuu jotenkin hullultakin, että väli on niin pitkä.... Onkohan tapahtunut jokin virhe, tai ehkä uudelleen odottajia ei vain seurata niin tiuhaan...

Kun on kokenut alkuraskauden keskenmenoista aika lailla ne kaikki vaihtoehdot, niin haluaisin oikeasti toisella kolmanneksella tietää, että sydän sykkii edelleen. Olen oikeasti harkinnut hankkivani kotidopplerin, tai soittavani ylimääräistä neuvola-aikaa vain sydänäänien kuuntelun takia. Tämä tietämättömyys on pahinta mitä tiedän!

Hesarin verkkosivuilla oli tänään otsikko, joka kertoi, että mihen ikä saattaa vaikuttaa siittiöiden laatuun. Olen hieman naivisti ajatellut, ettei miesten tarvitse todellakaan kiirehtiä lastenteossa samalla tavalla, kuin  naisten. Miehillä ilmeisesti siittiöiden määrä vähenee ratkaisevasti vasta joskus 70-vuotiaana, mutta laatu saattaa heiketä jo aijemmin. En todellakaan tiennyt sitä! Olen ajatellut, että koska olen miestäni yli 10-vuotta nuorempi, niin mulla on ihan hyvää lastenteko aikaa vielä sinne neljään kymppiin asti. En saanut koko juttua auki, mutta toivottavasti meillä ei silti ole vielä kauhean kiire päättää lapsilukua...

Jotkut kehuvat tuntevansa jo sikiön liikkeet näillä viikoilla. Itse en ole kyllä yhtään varma mitä tunnen! Välillä kuvittelen vauvan liikahtaneen, mutta jotenkin tuntuu, että se on vaan jokin suolenmutka. Muistelin, että olen tuntenut liikkeet kaikkien kohdalla todella myöhään. Mulla on ilmeisesti hieman taaksepäin kallistunut kohtu, joka saattaa hieman myöhäistää liikkeiden tuntemista. Piti käydä hieman lunttaamassa vanhasta blogistani, etten tosiaan ollut ilmeisesti tuntenut edellisessä raskaudessakaan liikkeitä vielä edes rv 18, joten sen suhteen on ehkä turha panikoida nytkään.

Koska verta ei ole vuotanut ja kummalliset alavatsa, tai alaselkäkivut eivät ole kestäneet muutamaa hassua hetkeä kauempaa, niin pitäisi kai uskaltaa vain luottaa! Myönnettäköön, etten ole ostanut vieläkään mitään tulevalle vauvalle. Hankin kuitenkin Kurjen biodynaamiselta tilalta ihanaa Suomenlampaanvillaa. 100g lankaa pitäisi riittää simppeliin vauvan villatakkin. Rakastan sitä, kun langassa on jäjellä vielä villarasvaa ja neuloessa tuoksuu lampaat. Saa nähdä riittääkö lanka, vai pitääkö vielä tehdä uusi reissu Kurjen ekokylään....

<3 Riina

Raskausoireet rv 13+3

- Välillä hetken juilii alaselkää, tai alavatsaa


Vauva on nyt 8-11cm pitkä ja painaa n. 40g. Sikiö heiluttelee käsiä, potkii ja ottaa kohdussa jopa askelia.

http://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/raskausviikot/14_raskausviikko

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Rv 12+2



Kävin lääkärissä korkean verenpaineeni takia. Neuvolan terkkari oli sitä mieltä, että luultavasti saan ainakin raskausajalle verenpainelääkkeet. Lainasin kuitenkin Tammelakeskuksesta verenpainemittarin ja merkkasin tiedot Ipanaan. Yllättäen kotona mitatut arvot oli paljon alemmat, kuin vastaanottopaineet. Mulla on mitä ilmeisemmin valkotakkikammo!

Lääkäri oli asiasta samaa mieltä ja vastaanottopaineiden takia en tarvitsisi verenpainelääkettä tällä erää. Huh! Hän kuitenkin oli melko varma, että muutaman vuoden päästä lääkkeet olisi syytä kuitenkin aloittaa. Lääkäriä kuunnellessa päätin kuitenkin vakaasti, etten tulisi todellakaan tarvitsemaan lääkkeitä! Vaikka sukurasitteena kannankin korkeaa verenpainetta, niin uskon, että jostain löytyy jokin biohakkeri keino, jolla voin välttää lääkityksen ja pitää verenpaineeni siedettävällä tasolla... Tai niin ainakin täällä kovasti uhoan!

Lääkäri päätti ympätä samalle käynnille alkuraskauden lääkärikäynnin tutkimukset. Raskausviikkoja oli tuolloin hieman alle 12. Hän kokeili silti hätäisesti etsiä sydänääniä dopperilla, mutta koska sydänääniä ei löytynyt heti ja olin juuri käynyt ultrassa, niin lääkäri ei jaksanut niitä etsiä. Myönnän, että se ehkä hieman harmitti, sillä seuraavan kerran kuulen sydänäänet vasta ultrassa lokakuun lopulla ja seuraava neuvolakin on vasta marraskuussa....

Seuraavaksi lääkäri teki sisätutkimuksen, Kurkkasi ja kokeili kohdun suun. Ulkosuu oli yhdelle sormelle auki, mutta hän vakuutteli sen olevan uudelleensynnyttäjille tavallista.

Pissa oli puhdas, joten mitään huolta senkään suhteen ei ollut.

Seuraava ultra on lääkärille lokakuun lopulla ~ rv 20. Neuvolan lääkäri oli sitä mieltä, että ultra olisi lääkärille vain siksi, että mulla on korkea verenpaine ja siellä katsottaisiin napavirtaukset. Naurahdin ja sanoin, että kyllä se on ihan ennenaikaisuuden riskin takia. Tietenkin korkea verenpaine varmaan voi vaikuttaa ennenaikaisuuteenkin. Ennenaikaisuuden riskin takia tiheämpi seuranta on alotettu mulla kuitenkin edellisissäkin raskauksissa melko aikaisin.  Kolmenkymmenen raskausviikon jälkeen on yleensä kohdunsuulla ollut jo muutoksia, joten silloin yleensä on alkaneet ne pakkolepo puheetkin. Nyt yritän pitää jalat entistä tiukemmin ristissä, jotta muutoksia ei tapahtuisi liian aikaisin. On pakko vaan kuunnella kehoa tarkasti alusta asti!

Ihana syyskuu on kuitenkin täällä! Se on ihan lemppari, vaikkin syksy saa väistämättä ajattelemaan, että "winter is coming, knit faster"....

<3 Riina

Raskausoireet rv 12+2 

- vatsan turvotus. 
- viime yön alaselkä kivut pisti hieman huolestumaan

Rv 12+2

Kahdentoista raskausviikon alussa sikiö alkaa näyttää jo vauvalta, vaikka pää onkin suhteettoman suuri ja keho hintelä. Sikiö alkaa jo heilutella käsiä ja jalkojaan, sekä seuraavaksi päätä ja vartaloa. Tässä vaiheessa moni jo huokaisee helpotuksesta, sillä nt-ultran jälkeen keskenmenon riski on enää varsin pieni. Myös alkuraskauden pahoinvointi yleensä alkaa olla takana. 

maanantai 28. elokuuta 2017

Ensimmäinen ultra

nt-ultra,

Matkalla ultraan olin varma, että saan minä hetkenä hyvänsä paniikkikohtauksen. Jännitti niin hurjasti!

Mies heitti mut Hatanpään puistosairaalalle ja jäi lasten kanssa hengailemaan pihaan ja sairaalan käytäville. Lapsia ei saa tuoda tutkimushuoneeseen, mutta toisaalta en ehkä tässä tunnevyöryssä olisi niitä sinne halunnutkaan.

Ennen tutkimusta kävin vessassa, sillä virtsarakon tulee olla tyhjä ennen ultraamista. Odotushuoneessa aika tuntui matelevan, vaikken ollutkaan kovin ajoissa. Mietin, kuinka kohdallani on aika lailla 50% mahdollisuus, että vatsassani olisi elävä sikiö. En ollut silti yhtään varma miten todellisuudessa reagoisin, oli tulos mikä tahansa....

Ultraava sairaanhoitaa pyysi mut tutkimushuoneeseen ja varmisti, että laskimme kutakuinkin samat raskausviikot. Hän kertoi kokeilevansa ensin ultraamista vatsan päältä, mutta mun tulisi ottaa housut silti jo nyt varmuuden vuoksi pois, jos se ei onnistuisikaan.

Ulrausgeeli tuntui alavatsalla kylmältä. Pidätin hengitystäni odottaen ultraruudulle ilmestyvää kuvaa. Sikiö löytyi nopeasti ja jokin kuvaruudulla heilahti. Käsi! Se oli hengissä! Tuli heti helpotuksen itku.

En ollut halunnut sen kummempia sikiöseulontoja, joten tällä ultraus kerralla lähinnä katsottiin sikiöiden määrä, mittailtiin ja kurkattiin myös ainakin sydän, virtsarakko ja aivot. Kaikki näytti olevan hyvin. Yksi sikiö löytyi ja olin tiedosta varsin helpottunut. Tosin ultraaja sanoi, että mitä ennemmän raskauksia, niin sen suuremmalla todennäköisyydellä tulisi eteen monikkoraskauskin. Näin on kuitenkin juuri nyt hyvä! Viikkoja mittauksien mukaan olisi jo 12, mutta heitto on niin pieni, ettei ultraava hoitaja nähnyt järkeä muuttaa laskettua aikaa.

Sain seuraavan ulraus-ajan lääkärille saman tien raskauden puoleen väliin. Kaikki lapseni ovat syntyneet ennenaikaisesti, joten tavanomaisen rakenneultran lisäksi on syytä alkaa tarkkailemaan kohdunsuun tilannetta jo silloin.Toivon todella, että pääsisin kuitenkin täysille viikoille! Kaksi edellistä saatiin kuitenkin onneksi päivää vaille täysiaikaisiksi pakkolevolla, joten ainakin yritys 37-raskausviikon rikkomiseen on kova. Toivon todella, että pystyn nauttimaan raskaudesta ennenaikaisuuden riskeistä huolimatta.

<3 Riina

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Kolme synnytystä ja kolme keskenmenoa.

Tämä on nyt seitsemäs raskauteni. Huomenna on ensimmäinen ultra. Pelottaa!

Kaikki raskausoireet ovat kadonneet. Vaikka raskauksien onnistuminen on mun kohdalla ollut 50%, niin en usko että siihen pelkoon tottuu ikinä...

Olen kertonut raskaudestani jo siskoilleni, mutten vielä lapsille, ystäville, tai isovanhemmille. Huominen on monella tavalla siis käännekohta. Sen jälkeen ehkä uskallan nauttia raskaudesta, kertoa siitä läheisilleni ja ostaa jotain pientä jo vatsassani kasvavalle uudelle ihmeelle. Sitten uskallan luottaa...

Kaiken muun osalta tämä viikko on kantanut vahvasti teemaa, että kaikki menee lopulta hyvin. Pitäisi jaksaa pitää mieli tässä hetkessä, sillä silloin siihen ei mahdu pelkoa. Se mikä on mennyt, on jo mennyt ja se mikä on tulossa, on tulossa.

Juuri nyt on kaikki hyvin!


<3 Riina


sunnuntai 20. elokuuta 2017

rv 10+2

Rv 10+2

Turvotus saa aikaan sen, että vatsa näkyy jo selkeästi. Sikiö ei tosin ole vielä muutamaa hassua senttiä suurempi. Raskausoireet turvotusta lukuunottamatta, ovat lähes kadonneet... Se hieman toisaalta pelottaakin...

Niin kuin edellisessä postauksessakin kerroin, niin verenpainettani seurataan nyt tarkemmin ja muutaman viikon päästä lääkäri päättää mahdollisesta raskausajan verenpainelääkkeestä. Mulla on ollut kohollaan oleva verenpaine aina. Huomasin kuitenkin, että vastaanotolla paineet ovat suorastaan kaameat! Kyse on siis ilmiselvästi "valkotakkipaineista". Toivon, että kotimittausten data tukisi lääkärinkin mielestä lääkkeetöntä ratkaisua. En silti tietenkään halua, että oma kovapäisyyteni aiheuttaisi vauvalle vaaraa. Verenpainelääkkeilläkin on kuitenkin sivuvaikutuksensa...

Tuntuu, kuin koko elokuu olisi niin täynnä kaikkea, ettei oikein jaksaisi pysyä mukana... Hammaslääkäreitä, neuvola-aikoja, ultra, allergialääkäreitä, vanhempainilta ja ties mitä! Toivon, että syyskuu olisi taas hieman hiljaisempi. Kaikki ylimääräinen säätäminen on aina joten ärsyttävää... Onneksi kuitenkin mieskin voi hoitaa osan. <3

Lapset ei vielä tiedä raskaudesta, mutta mahani alkaa olla sen kokoinen pallo, ettei salaisuutta voi pitää itsellään enää kovin kauaa...

<3 Riina

Vauva osaa imeä, niellä ja haukotella. Sikiö liikkuu jo paljon, vaikken pysty vielä liikkeitä tuntemaankaan.

http://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/raskausviikot/11_raskausviikko

Mun raskausoireet rv 10+2

- Vatsan turvotus


Raskaus ja korkea verenpaine

Raskaus ja korkea verenpaine

Niin siinä kävi, että ensimmäisellä neuvolakäynnillä verenpaineeni oli huiman korkea. Korkea verenpaine voi olla vaaraksi sikiölle, joten sain parin viikon päähän lääkäriajan. Tämän lisäksi kävin hakemassa terveysasemalta verenpainemittarin lainaan. Päivittelen muutaman viikon verenpainearvojani Ipanaan ja lääkäri sitten niidenkin pohjalta päättää mahdollisesta raskauden aikaisesta verenpainelääkitystä.

Otin ensimmäiset verenpaineet kotona päivällä. Odotin ensin pari minuuttia paikallani istuen, ennen mittaamista. Sain tuloksen, joka oli parempi, kuin neuvolassa mitattu, mutta silti turhan korkea. Odotin vielä 5-minuuttia ja mittasin uudestaan. Tällä kertaa sain tulokseksi 124/80. Voi siis olla mahdollista, että mulla on jokin valkotakki/verenpainelaite kammo. Toivon todella, että olisi näin ja lääkitystä ei tarvittaisi!

Vaikken haluaisikaan lääkkeitä syödä, niin en tietenkään halua leikkiä tulella. Aika näyttään millaisia mittaustuloksia muutaman viikon sisällä saan.

Korkea verenpaine voi olla myös yksi merkki mahdollisesta raskausmyrkytyksestä. Senkin takia sen seuranta on niin tärkeää.

<3 Riina