Seitsemän vuotiaan minimalistinen syysvaatekaappi

paljonko 7-vuotias tarvitsee vaatteita?

Kaksi alakoulua käyvää lastamme jakaa asuntomme isoimman makuuhuoneen. Heidän sisävaatteensa mahtuvat hyvin yhteen kompaktiin vaatekaappiin ja vaatekaapin ala osasaan mahtuu hienosti myös pikkulegot. 

Multa on kysytty, että miten ihmeessä pärjäämme näin vähällä vaatemäärällä. Meillä on kuitenkin iso perhe ja pesemme pyykkiä lähes päivittäin, joten olisi vain hullua pitää isoa vaatevarastoa turhanpanttina.

Yritämme hankkia vaatteita, jotka sopii kaikki yhteen. Se helpottaa lapsen vaatteiden valintaa ja nopeuttaa rutiineja. Kaikkien vaatteiden yhteen sopiminen mahdollistaa myös omalta osaltaan, että vaatemäärän pystyy pitämään minimaalisena. 

Vaatteiden määrästä säästyneet rahat voimme sijoittaa halutessamme laatuun ja eettisyyteen. 
Koska vaatteita on vähän, niin joudun oikeasti panostamaan vain laadukkaisiin ja mukaviin vaatteisiin, josta kukin lapsi oikeasti pitää. 

Jos vaatteet likaantuvat, niin ne pestään viimeistään seuraavana aamuna, joten kaapissa on aina puhtaana kuitenkin useampi vaatekerta. Vaikka vaatteita on ministi, niin sotkua ei siis tarvitse meillä varoa! 

minimalismi ja lastenvaatteet

7-vuotiaan vaatekaapissa ei itseasiassa ole tapahtunut kauheita muutoksia sitten viime syksyn. Sama takki mahtui päälle vielä tänäkin syksynä ja iso osa paidoistakin on edelleen käytössä. Vain housut on hieman vaihtuneet. Yhdet polvista kuluneet housut leikeltiin kesällä sortseiksi ja nyt ne on mennyt hyvin sisäliikuntatunnilla ja kotihousuina. 

Talven tullen vaatekaapissa on aika kuitenkin tehdä pieniä poistoja ja hankintoja,  mutta luultavasti vaatteiden kokonaismäärä pysyy silti aika lailla samana.

Myönnän rakastavani sitä, että saan soveltaa minimalismia lastenkin vaatekaapeissa. Arki on hurjasti helpompaa, kun aina kaikki vaatteet on oikeasti mieluisia ja käytössä. On myös kutkuttavaa pystyä hoitovapaallakin sijoittamaan eettisiin vaatteisiin. Vähemmän on oikeasti enemmän!

 Konmari kirjoista opittu pystyviikkaus hellii silmää ja auttaa pitämään vaatekaapit järjestyksessä. Tarvittavat vaatteet löytyy aina helposti. Olen itse asiassa ruvennut nauttimaan vaatteiden viikkaamisesta!

Kuvissa ei muuten ole ihan kaikki vaatteet, sillä osa on pesussa ja osa päällä. Listasin kuitenkin todellisen vaatemäärän tähän postauksen alle.

SISÄVAATTEET

5 kpl pitkähihaisia paitoja
4 kpl lyhythihaisia paitoja 
1 kpl kauluspaita
3 kpl housuja 
1 kpl villahousut
1 kpl sortsit

5 kpl kalsareita
4 kpl puuvillasukkia
1 pari villasukkia
1 kpl uimahousuja 
= 26kpl 

ULKOVAATTEET 

1 pari tumppuja 
1 pari hanskoja
1 pari sormikkaita
1 kpl pipoja
1 kpl kauluri
1 kpl fleece
1 kpl takki 
2 kpl ulkohousut
1 pari saappaat
1 pari lenkkarit
= 11kpl 

+ koulussa sisätossut


yhteensä 38 kpl 

Minikoti, minimalismi ja downshiftaus luo turvallisuuden tunnetta.

minimalismi lapsiperheen koti

Downshiftaus, minikoti ja minimalismi vie vaikeiden aikojen yli. En enää valvo öitäni murehtien, sillä pystymme antamaan sellaisille asioille aikaa, jotka vaativat huomioomme just nyt.

Suurperheen arkeen tulee hallinnan tunnetta, kun ei ole mihinkään hengenhätä. Silloin kun aikuistuneet bonuslapset ehtivät näkemään meitä, niin meidän aikataulut joustaa.

Yritämme miehen kanssa tehdä arjestamme kuitenkin mahdollisimman mutkatonta ja stressitöntä. Olemme karsineet kaikkea turhaa säätämistä roppakaupalla. Vaalimme hyväksi koettuja rutiineja. Asiat tapahtuu ilman suurempia mukinoita, kun kaikki tietää, mitä tehdään seuraavaksi. Rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta, eikä arki mene tulipalojen sammutteluksi.

 Emme silti unohda maustamasta silloin tällöin elämäämme, mutta on turha aiheuttaa sekasortoa, kiirettä, tai turhaa säätöä, sillä huomaan, että reagoimme sellaisiin hetkiin kaikki negatiivisesti. Yritämme antaa kaikille siirtymille riittävästi aikaa.

Downshiftaus on hellinyt uusioperhettämme.  Tuntuu hyvältä, että meillä on aina aikaa toisillemme.

lapsiperheen minikoti

Nautimme pysyvyydestä ja rauhallisuudesta. Vaikka toisinaan mietin, onko muuttumattomuus liian tylsää, niin on ihana kuulla bonuslapsilta, että he rakastavat sitä, että meillä on kaikki samalla lailla. Vaikka ulkopuolella kuohuisi, niin täällä tietää aina, mitä odottaa...

Arkemme antaa silti yllätyksille tilaa ja on ollut ihana voida olla viime aikoina läheisten tukena, kun sairaus yllättää. Tiedän, että katuisimme myöhemmin, jos emme nyt vietäisi näitä iltapäiviä sairaalassa.

Luo myös äärimmäistä turvallisuuden tunnetta, ettei korttitalo kaadu, vaikka hieman tuulee. Pienempi koti, pienet menot ja hitaampi arki luo puskuria ja antaa vapautta.

 Mietin yöllä, että kuinka onnekkaita me ollaan! Kuopus ei suostunut nukkumaan, kuin rinnalla roikkuen, joka tietenkin haittasi omaa nukkumistani. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä miehen etätyöt mahdollisti, että hän pystyi saattamaan ekaluokkalaisen kouluun ja sain itse nukkua pienten kanssa hiukan pidempään. En siis liittynyt 5am clubiin ihan heti, mutta toisaalta lapsiperheessä pitääkin jättää muuttujille arjessa tilaa ja se onnistuu hidastamalla! Säästetään varmasti tuhat harmaata hiusta, kun päivisinkin arkea pyörittämässä on tarpeen tullen kaksi.

  Riina

5am club


the 5am club


Huomasin vaikuttavalla kannella varustetun self help-oppaan, joka lupasi muuttaa elämäni.... Piti vain herätä viideltä.

Varasin kirjan kirjastosta ja olen lukenut sitä nyt muutaman päivän kuopusta nukuttaessa. Vaikka siinä on amerikkalaista hypeä, niin jostain syystä olen ihan vaikuttunut aikaisin heräämisen mahdollisuuksista.

Niin... Ei siitäkään ole kauaa, kun 10 lapsen supermutsi Taina esitteli aamurutiininsa youtubessa. Hän kertoi videolla heräävänsä kolmelta. Itse en tähän asti ole todellakaan herännyt kolmelta, vaan mennyt usein nukkumaan vasta silloin, joka kröhöm...ei sinänsä ole todellakaan järkevää.

En ole aamuihminen, mutta se, että herään samaan aikaan lasten kanssa aiheuttaa pientä sekoilua siitäkin huolimatta, vaikka olisin laittanut kaikille vaatteet valmiiksi jo illalla.

Vaikka vaikutuin kirjasta, niin en ole vielä alkanut heräämään viideltä. Sen sijaan olen herännyt tuntia aiemmin, kuin normaalisti ja myönnän sen olevan ihanaa! En suinkaan ole laittanut silti herätyskelloa soimaan, vaan olen vaan illalla päättänyt herätä aiemmin. On super hauskaa huomata sisäisen herätyskellon toimivan! Olen tänäkin aamulla ehtinyt pistää kaksi koneellista pyykkiä pesukoneeseen, keittämään kahvia ja kirjoittamaan tätä blogitekstiä ennen muun perheen heräämistä.

Robin-sharma

Aamun hiljaisuus on jotain käsittämättömän ihanaa, eikä siitä tunne niin huonoa omaatuntoa, kun yöllä kukkumisesta. En sitä paitsi koskaan jaksa oikein kirjoittaa iltaisin, tai öisin, joten siinäkin suhteessa uusien aamurutiineiden luominen ei tunnu yhtään hassummalta.

Se, että muut ei ole vielä hereillä, mahdollistaa myös ihan eri tavalla sukeltamisen flow tilaan. Kukaan ei vaadi multa mitään ja saan olla ihan rauhassa omien ajatuksieni kanssa.

Myönnän tarvitsevani omaa aikaa ja voi olla, että aikaisin herääminen on luonteva ratkaisu oman ajan vajeeseen. Ehkä osaan antaa muille paremmin sen jälkeen, kun omat tarpeet on aamulla jo täytetty.

Saa nähdä millaisia aamurutiineja kirjan avulla tulevaisuudessa luon ja otanko mukaan metodiin kuuluvat aamutreenit, meditoinnin ja uusien asioiden opettelun.... Jännittää ihan itteenikin.

♥ Riina 

Hidastelussa pitää pyrkiä tasa-arvoon


On tietenkin totta, että naisten on helpompi hypätä oravanpyörästä äitiysvapaan turvin. Vauvalomalla on hyvää aikaa pistää arvonsa järjestykseen ja kysyä itseltänsä, tekeekö elämässä sitä, mitä oikeasti haluaa tehdä? En tarkoita tällä sitä, että välttämättä kakkavaippojen vaihtamiselta jäisi valtavasti omaa aikaa, mutta rutiineista irrottautuminen tuo väistämättä uusia näkökulmia.

Äitíysloman ja hoitovapaan aikana kutistunut tulotaso pakottaa opettelemaan pihistelijäksi. Se on oivallinen maaperä opetella hidastelemaan ja tyytyä vähempään. Miettiä mikä on ihan oikeasti tarpeellista ja tärkeää?

Toivon tietenkin, että vanhempainvapaa olisi oikeasti tasa-arvoinen mahdollisuus kummallekin vanhemmalle. Meille se ei ole juuri nyt sitä, vaikkakin olemme tehneet töitä sen eteen, että kumpikin saisi arjessa hidastaa. Se ei ole pelkästään rahasta kiinni. Mieheni pitää työstään ja etätyömahdollisuuden turvin arjesta on tullut todellakin jo nyt leppoisampaa ihan kaikille. Järjestelymme on ollut hyvä kompromissi, vaikkakaan ei varmasti ihan täydellinen ratkaisu. Taloudelliset valinnat mahdollistavat sen, ettei töitä silti tarvitse tehdä silti niskalimassa. 

Hyvän työnantajan turvin pystymme jakamaan vanhemmuutta arjessakin. Mies välillä vie lapsia neuvolaa, saattaa ekaluokkalaista kouluun asiakkaalle mennessä ja vahtii pieniä, että saan käväistä rauhassa vessassa. Toisinaan sitten mies päivittelee asiakkaiden palvelimia iltaisin, mutta sekään ei haittaa, sillä työmatka on 0 metriä. 

Olemme huomanneet, että jaksamme molemmat paremmin, kun teemme suurperheen  arjesta mahdollisimman hidasta ja stressitöntä. Lempeää virtausta ja pehmeitä siirtymisiä. Aina se ei onnistu, mutta ilahduttavan usein niin kuitenkin käy! 

Tämä on ollut meidän valinta. Olen itse saanut aikaa blogilleni ja tehdä toiminimelläni pieniä tuloja sitä kautta. 

Arjesta tulee nautinnollista ja tyydyttävää, kun se ei mene tulipalojen sammutteluksi. Tietenkin jonkun mielestä elämämme saattaa olla super tylsää, sillä teemme muutoksia niiiin hitaasti. Äkilliset muutokset on kuitenkin niitä, jotka maksavat paljon ja me halutaan elää taloudellisesti sen verran tylsästi, että voimme jatkaa leppoisaa elämäntapaamme ilman rahahuolia. 

Hidastella voi siis hyvin monella tapaa...  

♥ Riina 

ps. Suosittelen lämmöllä lukemaan Vähempi Parempi-kirjan, jonka on kirjoittanut Karin Lilja. 

Meidän roskat ei mahdu lasipurkkiin


Myönnän, että meidän ekologiseksi verhotut valinnat on puhtaasti mukavuuden tavoittelua. Roskamme ei mahdu lasipurkkiin. Asumme pienessä kodissa etenkin sen tuoman vapauden takia. Ostan mahdollisimman vähän vaatteita lähinnä siksi, että inhoan hutiostosten tuomaa morkkista.

Meillä on myös todella paljon ekokatastrofiksi määriteltyjä tapoja; syömme lihaa, käytämme kertakäyttövaippoja, miehelläni on auto ja olemme tehneet paljon lapsia. Mietin välillä,  pitäisikö mun tuntea valinnoistamme huonompaa omaatuntoa, kuin tunnen? 

En usko, että elämä on kilpailu, jossa mitataan, että kuka on kovin kierrättäjä. Ekologiset valinnat usein kuitenkin parantavat myös elämänlaatua. Vähemmän lihaa syömällä yleensä myös keho voi paremmin. Autoilua välttelemällä, arkiliikunta lisääntyy ja riskit sairastua elintapasairauksiin laskee. 

Haluan itse tehdä sellaisia valintoja, jotka parantavat juuri meidän perheen olosuhteita. Minimalismi ja hitaampi elämä tuovat mukanaan mielenrauhaa. Ei ole tarvetta sohia joka suuntaan, vaan voi maistella ja nautiskella. Voimme luoda ympäristön, jossa on mahdollisimman helppo sujahtaa flow-tilaan. Toteuttaa unelmia hitaamman ja yksinkertaisemman elämän avulla. Se on myös ekologista.

En usko siihen, että ekologisuuden tavottelusta tarvitsee kasata itselleen taakkaa. On ihan eri asia luopua esimerkiksi autosta kaupungissa, kuin maalla. Uskon pieniin valintoihin, jotka parantaa kunkin yksilön elämää ja samalla hellii ympäristöä. En usko, että on mitään järkeä palaa loppuun ekologisuuden tavoittelun takia.

Yksinkertaistamalla elämääni voin kuitenkin saada melkein kaiken.
Siihen tarvitaan vain hieman vähemmän....kaikkea.

♥ Riina 

Mun siivousrutiinit + fly lady

fly lady

Lapsiperheen minimalismi on hallittua kaaosta. Kaikki ei todellakaan ole aina täydellistä ja pienessä kodissa pienikin sotku saa aikaan silmien kirvelyä. Rakastan kuitenkin sitä tunnetta, että mulla on mahdollisuus hallita ympäristöäni. Elää minimalismin, pienen kodin, hidastelun ja taloudellisen fokusoinnin ansiosta sellaista arkea, josta nautin suunnattomasti!

Rakastan myös tätä aikaa, jolloin melkein mihin tahansa haasteeseen voi löytää vertaistukea, tai jonkun, joka voi opettaa miten asioita voi tehdä yksinkertaisemmin ja nautinnollisemmin. 

Vaikka oma elämämme ei ole täydellisen minimalistista, emme elä maailman pienimmässä kodissa, tai downshiftaa täysillä, niin on ihanaa, että löydän sellaisia työkaluja, jotka tukee juuri meidän arkea. Missä tahansa elämäntilanteessa voi hidastella, pysähtyä, kuluttaa fiksummin ja nauttia hieman enemmän vaikka siivoamisesta.



........................................................................................................................................................

Viime aikoina olen lopettanut suursiivoukset kokonaan. Inhoan siivoamista, joten on mahtavaa, että sitäkin hommaa voi tehdä hieman siedettävämmäksi. Olen ottanut joitain vinkkejä siivousrutiineihini mm. FlyLady metodista.

Asumme melko pienessä kodissa. Meillä on 56m2 ja täällä asuu arkena 6 henkeä. Aikuistuneet bonuslapset käyvät silloin, kun muulta elämältään ehtivät. Vaikka rakastan pieniä koteja, niin en halua kotimme näyttävän varastolta. En siis sinänsä ihmettele, että monet lapsiperheet valitsevat isot neliöt, vaikka tavaran suhteen pyrkisikin minimalismiin. Meillä minimalismiin pyrin siis vain lähinnä minä ja lasten tavaramäärää pyritään pitämään jossain kohtuuden rajoissa, jolloin arki olisi hieman helpompaa. 

Kuuden hengen tavarat tarkoittaa, että esimerkiksi pienessä eteisessämme on n. 10 paria kenkiä. Lapsiperheessä ei riitä, että tavaroita karsii konmari päissään kerran ja sen jälkeen tavaramäärä olisi ikuisesti sopiva. Pieni koti ja lapsiperhe tarkoittaa tasapainoilua tilan, tarpeiden ja mielihyvän kanssa. 

Vaikka minimalismimutsina karsinkin mielelläni kaiken ylimääräisen, niin inhoan shoppailua! Takaraivossa painaa myös tavaran tuottama ekologinen ja eettinen kuorma. Yritän ostaa vaatteita mahdollisimman vähän, mutta kuitenkin kotimme säilytystilat, sekä oma mukavuudenhaluni ei oikein salli tavaroiden kierrätystä, kuin lapselta seuraavalle. En siis voi säilöä kaikkia vaatteita vuosikausiksi kaapinpohjalle, mutta yritän pitää jokaisen lapsen vaatekaapit mahdollisimman minimalistisena. Esimerkiksi esikoistyttäreni ja toiseksi vanhimman tyttäreni ikäero on 9 vuotta. Olisi siis vain hullua säilöä mekkoja minikotimme kaapissa niin kauaa!

Ajattelen, että omistamme tavarat sisältää vastuun. Yritän itse mm. karsia sellaisia harrastusvälineitä, jotka makaisi vain vuosikausia kaapinperällä. Pyrin pitämään vain sen verran tavaa, josta oikeasti jaksan pitää huolta. FlyLady  metodi vapauttaa mut ikuisiksi ajoiksi suursiivouspäivistä, mutta toisaalta taas pakottaa myös miettimään mikä tavaramäärä on meille sopiva.



Siivousrutiinit 

Rutiinit auttaa myös ihan vaan arjen sujumisessa. Esimerkiksi meidän arkeemme olen ottanut tavaksi aamu, päivä ja iltarutiinit, sekä "zone siivoukset"- 

Käytän ajastinta siivoamiseen, sillä jostain syystä se motivoi ja on oikeastaan aika ihanaa vaan heittää rätti kädestä heti, kun kello pärähtää. Se mitä siinä ajassa ehdin, niin se riittää! 

Iltasin katson jokaisen lapsen vaatteet tuoleille valmiiksi aamua varten ja kerään tavarat paikoilleen. Lakaisen isommat murut harjalla ja ehkä näytän vähän moppia. Tarvittaessa siivoan vessan. Joskus saatan myös tiskata (20min) Mies pääsääntösesti levittää futonit ja jos olen pistänyt päivällä lakanat pyykkiin hän usein pistää uudet tilalle. Jos pyykkejä tarvitsee illalla vielä levittää, niin mies usein tekee senkin.

Aamulla rullaan futonit sivuun ja pistän pesukoneen päälle, keräilen aamuhässäkän tuottamat sotkut, taittelen kuivumassa olleet maitopurkit pahvinkeräykseen ja juon kahvia (20min) Koitan pitää aamuhommat minimissä, jotta ei tulis turhaa aamustressiä. Usein hoidan aamusiivoukset vasta, kun lapset on lähteneet kouluun.

Päivällä kerään lelut ja muut tavarat paikoilleen, imuroin, tai lakaisen lattiat. Pyyhin sormenjäljet keittiön ja parvekkeen lasiovista. Haen kaapeista vapaat henkarit ja levitän pyykit, sekä pistän uuden satsin vaatteita koneeseen. Tarvittaessa pistän lakanat pyykkiin. Jos kuopus nukkuu päiväunet, saatan mopata lattiat. (20min) Yleensä mies tiskaa, niin mun ei tarvi. Pääsääntösesti tiskataan vain kerran päivässä. Se kasvattaa ongelmanratkaisukykyä, kun astioita on kuitenkin mahdollisimman ministi.

Sillon, kun sopiva hetki, niin viikkaan pyykit, mutta tätä hommaa en kellota.



"Zone siivoukset"

Zonesiivouksen olen napannut FlyLady metodista, mutta koska en välttämättä tee zoneja joka päivä ja välissä saattaa olla 2-3 päivän taukoja, niin teen 15 minuutin sijaan kerralla 20 minuuttia kerrallaan. Teen myös FlyLady metodiin kuuluvat roinan raivaukset zonesiivouksen yhteydessä. Koko kodin läpikäymiseen mulla menee kuukausi.

 "Zonesiivouksissa" siivoan jokaisen hyllyn, oven, nurkan, kaapin, laatikon ja ikkunan, enkä enää koskaan tee suursiivousta kerralla.

Olen listannut bujoon kaikki siivousalueet ja niissä olevat hyllyt,korit, kaapit ja nurkat. En kuitenkaan siivoa miehen työhuonetta, hänen kaappejaan tai hyllyjään. Hän saa siivota ne ihan itse, kun ehtii.

Hyvä puoli tässä on se, että tiedän oikeasti, mitä kaappimme kätkee sisälleen ja osaan tasapainottaa tavaramäärämme sille tasolle, että jaksan ne siivota, korjata ja huoltaa. Samalla pystyn käymään kaikki (paitsi miehen) tavarat läpi tasaisin väliaijoin.

Et voi järjestää roinaa; sinun täytyy hankkiutua siitä eroon. -FlyLady

Meillä ei silti ole tämänkään metodin turvin aina siistiä. Mihinkään täydellisyyteen ei tarvitskaan todellakaan pyrkiä, mutta helpottaa oman pääkopan kasassa pysymistä, että on ainakin tunne siitä, että pakettia voisi jollain tavoin hallita.

Jollekin tämä 1h-1h 20min päivässä kotitöitä on järkyttävän paljon, mutta jonkun mielestä ehkä liian vähän. Mulle se on just sopivasti. Ehdin siinä ajassa tekeen kaikki tärkeimmät pois ilman ahdistusta ja turhaa säätämistä. Tämä siisteys taso riittää meille ja sillä sipuli!


♥ Riina