100 päivää lapsiperheen tavaratulvaa

Lapsiperheen tavaratulva




Yli 100 päivää tavaratulvaa on takana. Olisi tietenkin mahtavaa sanoa, ettei me ostettu koko aikana mitään. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, ettei lapsiperheessä tavaratulvaa voi kokonaan tukkia, muttei kaikkea meille virtaavaa kamaa tarvitse ottaa vastaankaan. Olen esimerkiksi heivannut muutamat pitkätkalsarit heti, kun ne tulivat kynnyksen yli, sillä ne ei täyttänyt millään tavalla kriteereitäni 

Olen alkuvuoden aikana karsinut kodistamme pois 100 tavaraa. Kynnyksemme yli on tulvinut sisään n, puolet siitä. Haluan pitää arkemme mahdollisimman yksinkertaisena ja selkeänä, joten pieneen kotiin mahtuaksemme meidän pitää myös aika ajoin karsia tavaroitamme. Lapsiperheessä sitä on yksinkertaisinta tehdä aina vuodenajan vaihtuessa.

En ole ikinä ollut mikään kovin hyvä perhesuunnittelija. En ole koskaan säilyttänyt vauvantavaroita olemattomille perheenjäsenille, vaan olen ehtinyt laittaa vauvanvaatteet aina kiertoon ennen seuraavaa positiivista raskaustestiä. En silti tunne tästä huonoa omaatuntoa. Uskon, että niistäkin on paljon enemmän iloa jollekin, joka tarvitsee niitä juuri nyt, kun että tunkisin ne muutamaksi vuodeksi aina kaapin perälle. Jokaisen lapsen jälkeen olen jotenkin ensin ajatellut, että ehkä tämä jää meidän viimeiseksi. Olen hurjan kiitollinen kuitenkin siitä, että olen saanut tulla äidiksi näin monta kertaa!

Lapsiperheen ostokset

Melli ecodesign

Isommilla lapsilla kierrätän kyllä lapselta toiselle sellaisia vaatteita, joista tiedän seuraavan pitävän. Pidän lasten vaatekaapit hyvin minimalistisena joten pyrkimys onkin, että kaapeista löytyy vain jokaisen lapsen lempivaatteita, joita voi yhdistellä huoletta miten vain.

Yritän hankkia lapsilleni vaatteita, jotka olisi tuotettu mahdollisimman vastuullisesti. Onneksi se on kokoajan hieman helpompaa! Ekologisinta olisi tietenkin hankkia tekstiilejä lähinnä käytettynä, mutta oman kemikaaliyliherkkyyteni takia se on välillä hieman haastavaa.

metallinen juomapullo

lapsen talvitakki

Välillä myös tarpeet ja käytettävyys ajaa joidenkin hankintakriteerieni ohi. On turha hankkia lapsille takkeja, jotka ei pidä vettä. Mitä vähemmän vaatteita tarvitsemme ja mitä paremmin ne ajaa asiansa juuri meidän perheen elämänrytmissä, sen parempi.

Jos päätäisin itse kaikesta sisääntulevasta tavarasta, niin listamme alkuvuoden tavaratulvasta olisi varmasti hyvin erilainen. Onneksi kuitenkin jotain on tehtävissä, jos toisen tavarat rupee ärsyttämään.. Mua on auttanut hirmuisesti se, että saan pitää jotain paikkoja kodissamme hyvin minimalistisena, eikä mun tarvitse huolehtia miehen tavaroiden huollosta, tai pölyjen pyyhkimisestä. Olen myös saanut melko vapaat kädet pitää yhteisten tavaroiden määrää aisoissa. Näin mulle ei tule tarvetta nalkuttaa toisen tavaramäärästä. Mahdumme kotiimme hyvin erilaisesta tavara suhtautumisesta huolimatta.


minimalismi ja lahjat


lasten lelut

rasulsavi-suolasaippua

Tietenkin tavaratulvamme voisi olla pienempikin. Voisimme tehdä eettisempiä, ekologisempia ja kestävämpiä hankintoja. Voisimme tehdä enemmän itse ja kierrättää tavaramme vielä fiksummin. Juuri siksi oikeastaan teenkin näitä postauksia. Joudun ´näin kohtaamaan meidän perheen tavaratulvan.

<3 Riina


100 päivän aikana meille virranneet tavarat

Lasten sisävaatteet 

1kpl villasukat
2kpl Riistokalsarit 

Lasten ulkovaatteet 

1kpl Talvitakki 
1 pari rukkasia


Lelut/kirjat/askartelutarvikkeet jne. 

Leikkieläimiä (Lahja)
Muistikirja(lapsi osti omilla rahoilla) 
värityskirja (lapsi osti omilla rahoilla) 
tehtäväkirja (lahja)
viivotin
kulmaviivotin 
suurennuslasi
yliviivaustussit (lapsi ostiomilla rahoilla) 
2kpl kirjoja (lahjaksi) 
1kpl kirja (muuten vaan)
Nintendopeli (lapsi osti omilla rahoilla)
Hiiri (lapsi osti omilla rahoilla)
tarroja (lahja)
palapeli (lahja) 

Muut tavarat 

2kpl metallisia juomapulloja

Mun tavaratulva

Kurjen biodynaamisen tilan villalankoja
Ompelulankaa
Kirja (sain lahjaksi)
Kahvin kestosuodatin (sain mieheltä)

Miehen tavaratulva


paljon koneenosia...(käytetttynä) 
Laatikoita työhuoneeseen


Kuluvat hyödykkeet

10l Savimaalia
Monta vessapaperia 
paljon muumi vaippoja 
2 palaa Rasulsavi suola saippuaa 
3 Hammastahnaa 
4 x  Pyykinpesuainetta 
6 x Astianpesuainetta 
1 pullo Sonetin silkin ja villanpesuaine 
1pkt Hammaslankaimia  
1kpl Teippiharja

Kevään tuomaa tuskaa ja yksinkertaisempaa elämää




















Kevään tultua tuska on tullut päivä päivältä suuremmaksi. Haluaisin vaan tunkea sormenpäät multaan ja kääntää kasvimaata niin, että hiki valuu selkää pitkin. Suurempaan kaipuuseen kylvettiin lasten kanssa kirjahyllyn päälle chiliä ja paprikaa. Keittiöön istutan kaupan yrttejä ruukkuihin, niin lapsilla on heti jotain napsittavaa.

Tiedän, että teen tästä joka vuosi liian ison möykyn. Olen hirmu onnellinen siitä, että lapset viihtyy nykyisessä koulussaan ja siksi ollaan jäätykin kaupunkiin. Tiedän senkin, että ehkä joskus voitais vielä hankkia kakkoskoti landelta, mutta muuttaa aina talvisin takaisin Tampereelle vuokralle. En näe sinänsä järkeä omistaa täältä omaa.

Stellan pitämä Kolmas luonto- blogi inspiroi kuitenkin näkemään omat mahdollisuudet, jotka tukevat juuri meidän tämänhetkistä elämäntapaa. Olisi tietenkin kutkuttavaa ottaa osaa kaupunkiviljely projekteihin, kuten Kalevanharjun yhteisöviljelmille, tai ottaa kasteluvuoroja taloyhtiön yhteisille kasvatuslaatikoille. Haluan kuitenkin pitää kesän vapaana, ehkä jopa ilman yhtäkään kalenterimerkintää, tai vaatimusta. Voi kuitenkin olla, että mut löytää viljelypalstojen jakotilaisuudesta. 

Haluan pitää elämäni mahdollisimman yksinkertaisena.

 Ymmärrän hirveän hyvin Kaarina Davisia, että vaikka hän on oravanpyörästä hypänneiden kuningatar, niin hän ei suinkaan huolinut tiluksilleen eläimiä. Ne lisää vaan liikaa sitoumuksia, elämästä tulee monimutkaisempaa ja niihin kuluu myös rahaa. Kasvimaan voi jättää muutamana päivänä hoitamatta, mutta eläintä ei. "Eläimetön ihminen on vapaa", Kaarina kirjoitti blogissaankin.

Katselin taas kuutta kierrätysroskistamme keittiössä. Olen hirveän laiska viemään roskia eri astioihin, vaikkakin meidän taloyhtiön kierrätysmahdollisuudet on ihan huikeita! Siellä on kaikki muovista metalliin. Huomaan välillä kummin miettiväni, että olisiko helpompaa vaan vähentää jätteiden tuottamisen määrää. On vähän huvittavaa, että sunnuntaisin yritän pitää erillistä kierrätyspäivää. Tosiasiassa hirveen usein vien kierrätettävät vain kahden viikon välein ja on se kyllä karmee näky, kun kassialmana raahaan meidän pahveja, papereita, muoveja, biojätettä, laseja ja metalleja kohti kierrätyslaatikoitaan. Onneksi esikoisen saan yleensä kaveriksi. Voi olla, että pitää lainata Otso Sillanaukeen kirja uudestaan kirjastosta ja pohtia tekisikö zero waste elämäntapa elämästämme vielä piirun verran yksinkertaisempaa.

Koska olemme saavuttaneet jonkintasoisen mutkattoman lapsiperhearjen, niin en kuitenkaan halua, että multailunikaan toisi vaan jonkun uuden vaatimuksen arkeemme ja rikkoisi saavutettua tasapainoa. Yritän siis ajatella sitäkin asiaa vapauden näkökulmasta. Vähemmän sitoumuksia ja yksinkertaisempaa elämää.

<3 Riina

100 tavaran vähentäminen selkeyttää arkea


100 tavaran haaste

Muutama viikko sitten päätin vähentää kodistamme 100 tavaraa ja se onnistui taas varsin helposti! Kotimme ei ole edelleenkään askeettinen munkkiluostari, vaikka olenkin karsinut tavaroitamme jo useamman vuoden. Henkilökohtaisia tavaroita mulla on alle 100. Tunnen mielihyvää irtipäästämisestä. Se mitä todella tarvitsemme, on kokoajan vähemmän, kuin uskoin.

Lapset kasvaa, tarpeet muuttuu, joten kaappien mylläys muutaman kerran vuodessa oikeasti helpottaa arkea. Kaiken tarpeellisen löytää hieman helpommin, kun tavaraan ei huku. Vielä, kun kaiken lajittelee tavaralajeittain, niin huomaan, ettei mun luultavasti tarvitse ostaa enää yhtäkään kangaskassia, sillä 8kpl riittää varmaan koko loppuelämäksi...

Yritän kierrättää tavarani vastuullisesti. Ehjät käyttökelpoiset tavarat vien usein taloyhtiömme kierrätyshuoneeseen. Siellä on helppo tarkkailla löytääkö tavaramme uuden kodin. En halua, että meidän turhat kamamme jää vaikka jonkun avustusjärjestön riesaksi. Jos lahjoitan jotain, niin katson, että se on oikeasti sellaista, jonka voisin ostaa itsekin. Mun roskat tuskin on kenenkään toisen aarre....

lelujen karsiminen

Karsin hieman myös ylimääräisiä leluja. Olin pitänyt esimerkiksi kirjahyllyn päällä osan dubloista. Ne kaadettiin aika ajoin mukaan lasten leikkeihin, mutta toisaalta tajusin, että pienet pärjää ihan hyvin yhdelläkin pussillisella. Pikkulegojen karsimiseen mulla ei ole kuitenkaan kuulemma valtuutuksia, vaikka ne tuntuukin pursuilevan jo säilytyskasseistaan. Olenkin hyväksynyt myös sen, etten ihan kaiken tavaran kohtuullistamiseen voi vaikuttaa. On kuitenkin ihana kuunnella isompia lapsia, kuinka puheisiin on tarttunut pohdiskelut esimerkiksi vaatteiden vastuullisuudesta.

Toiset säilyttää kaiken sen takia, että jotain voisi vielä tarvita. Se on ihailtavaa, mutta suurimmalla osalla ihmisistä se ei näy kuitenkaan ostokäyttäytymisessä lainkaan. Uutta ostetaan yhä kiihtyvämmällä tahdilla... Sillä kamalla sitten täytetään omakotitalot, kanahäkit ja kesämökit ja sitten yritetään jotenkin olla hukkumatta siihen....

 Vaikka yritän välillä tehdä esimerkiksi tuottamastamme tekstiilijätteestä uusia vaatteita, niin se on sellaista näpertelyä ja valtavan aikaa vievää hommaa. Sen takia olen vienyt osan tuottamastamme tekstiilijätteestä myös Nextiiliin toivoen, että ne saa jonkun muun käsissä uuden elämän.

Myönnän, että arvostan silti hurjasti ihmisiä, jotka pyrkii omavaraisuuteen, tai hyödyntämään kaiken tekstiilijätteensä uudelleen. Uusioperheemme stressitön toimiva arki on kuitenkin juuri nyt mulle arvokkaampaa, kuin öisin ompelukoneen kanssa irvistely. Seitsemän lapsen kanssa on hyvä olla arjessa tilaa yllätyksille, sillä niitä tulee aina. Kaiken ylimääräisen karsiminen on tuonut arkeemme tasapainoa. Niille asioille, mitä pidämme juuri tässä elämäntilanteessamme tärkeänä, olemme tehneet tilaa...

Emme ole käyneet miehen kanssa kaksin missään varmaankaan moneen vuoteen. Silti hitaampi lapsiperhearki on antanut tarpeeksi aikaa omille jutuille, esimerkiksi juuri vaikka tälle blogaamiselle. Koska saan blogistani pieniä tuloja, niin onhan se tietenkin tavallaan myös mun työaikaa <3. Onkin ihanaa, että pidämme työstämme molemmat. Pienessä utopiassani tosin voisimme joskus vaihtaa osia ja mies voisi välillä jäädä hoitovapaalle. Ehtisimme silloin seikkailla hieman enemmän, mutta ihanaa meillä on nytkin <3

Me ei todellakaan tiedetä, millaista on elää ruuhkavuosia, sillä elämämme on juuri hyvin rauhallista.

Miehelläni on todella joustava työnantaja ja hän saa tehdä töitä kotitoimistolla, sekä osallistua mm. neuvolakäynteihin ja hammaslääkäreihin, joten arki on oikeasti senkin takia todella paljon rennompaa.

Lapsiperhearjen keskellä kaikkea ei oikeasti ehdi, tai tarvitse tehdä. Hidastaminen on ollut parasta, sillä silloin jää tarpeeksi aikaa niille tärkeimmille <3

-Riina


Lapsiperheen tavaratulva 13/52

- vessapaperia
-koneen osia käytettynä




Ulkovaatteet


 * Postaus sisältää affiliatelinkin 

Ulkovaatteet on ollut mulle aina semmonen kipupiste... On hankalaa löytää kaikkien kriteerieni täyttämiä ulkovaatteita, sillä haluan, että ne kestää tuulta, vettä ja viimaa. Ei sellasia saa täysin luomuna, tai muovittomina. Olen koittanut keventää ulkovaatteiden tuomaa ilmastoahdistusta esimerkiksi sillä, ettemme hankkineet eräänä talvena talvihaalareita lainkaan. Kuorivaatteilla pärjää hyvin talvellakin, kunhan alle pukee tarpeeksi villaa.

 Kuraisten lasten vyöryessä ulkoilun jälkeen kolmanteen kerrokseen, kukaan ei viurua märistä vaatteista. Ulkovaatteet hylkii vettä ja siitä pitää kiittää pintakäsittelyaineita. Vaatteet on siis kuorrutettu kemikaaleilla, mutta on tärkeä tietää, että minkälaisilla ja mitä kannattaa vältellä.

Ulkovaatteissa on käytetty mm. perfluorattuja yhdisteitä niiden vettä ja likaa hylkivien ominaisuuksien takia. Perfluorattuja yhdisteitä käytetään myös ruokapakkauksissa. On arvioitu, että altistumme ruuan kautta perfluoratuille kemikaaleille n. 60 ng/kg rp/vrk. Turvallisena rajana pidetään 150 ng/kg rp/vrk. On vaikea sanoa, imeytyykö vaatteista käyttäessä elimistöömme perfluorattuja yhdisteitä, mutta niitä huuhtoutuu vedenpuhdistamojen kautta luontoon pesuvesien mukana ja sitä kautta eri eliöihin, kuten kaloihin. Esimerkiksi Vanhankaupunginlahden ahvenista löytyi niin paljon perfluorattuja yhdisteitä, että ne olivat syömäkelvottomia. Ulkovaatteiden pintakäsittelyaineita on löydetty myös maailman syrjimmistä paikoista.

Perluorattujen kemikaalien on huomattu vaikuttavan mm. kilpirauhasen toimintaan, immuunivasteeseen, maksaan, haittaavat lisääntymisterveyttä ja aiheuttavan keuhkojen kehityshäiriöitä.

Todella moni ulkovaatteiden valmistaja on onneksi luopunut jo perfluoratuista yhdisteistä, tai jopa kaikista fluorihiiliyhdisteitä ja tämä on yksi syy, miksi hankin mielelläni ulkovaatteet uutena. Käytettynä ostaessa en voi olla varma mitä kemikaaleja juuri kyseisessä haalarissa on käytetty. 

Haluaisin ostaa mahdollisimman lähellä valmistettuja ulkovaatteita. Tosi pitkään oli kuitenkin niin, ettei lähellä valmistettuja keväisiä kuralammikkoleikkejä kestäviä pfc-vapaita haalareita saanut mistään. Esimerkiksi Travellen ulkovaatteet tehdään kyllä Baltian maissa, mutteivät he ihan vielä ole luopuneet fluorihiiliyhdisteitä. Sen sijaan Reiman ulkovaatteet ovat jo fluorihiilivapaita, mutta heidän tuotteensa taas valmistetaan pääosin Kiinassa. 

En väitä, että Aasiassa valmistetut ulkovaatteet olisi automaattisesti epävastuullisia. Yritysten käyttäessä ihmisoikeuksien suhteen riskimaissa sijaitsevia alihankintatehtaita, pitää kuitenkin resursseja satsata myös valvontaan. Moni yritys valitseekin BSCI.auditoituja tehtaita. Pelkkä auditointi ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ongelmia olisi. Jäsenyritykset saavat kuitenkin tietää alihankintatehtaiden auditoinneista selvinneistä ongelmista ja voivat näin ollen vaikuttaa myös tehtaiden ongelmiin. Vakava puute on kuitenkin se, ettei BSCI auditointi vaadi tehtaita maksamaan elämiseen riittäviä palkkoja, vaikkakin esimerkiksi työpäivien pituuteen liittyvät asiat raportoidaan.

EU:n sisällä pystytään paremmin turvaamaan ihmisoikeuksien toteutuminen mm. lainsäädännön turvin. Jäsenmaana pystymme vaikuttamaan myös mm. kemikaali- ja ympäristölainsäädäntöön, jotka lisää työntekijöiden työturvallisuutta. Lähellä valmistetut tuotteet vähentää tietenkin myös kuljetuksesta koituneita ilmastopäästöjä. Siksi haluaisin mielummin valita tuotteita, jotka on valmistettu mahdollisimman lähellä.



Onneksi viime vuosina Gugguu on ruvennut tekemään myös ulkovaatteita! Vaatteissa ei käytetä perfluorattuja yhdisteitä ja kosteutta hylkivä pinta on saatu aikaan Bionig-Finish eco-käsittelyllä. Ulkovaatteet valmistetaan Virossa. Gugguulta kerrottiin, että haalarien kankaat valmistetaan Saksassa! <3 . Haalarit on varsin reiluja, joten kasvunvarassa ei kannata liioitella. Ainoa huono puoli on se, että koot loppuu 152 cm. Esikoiselle joudumme siis metsästämään takin muualta.

<3 Riina 

Arvokuluttaminen


Olen pitänyt  listaa lapsiperheemme tavaratulvasta koko alkuvuoden ajan. Mieleen on hiipinyt niin epätoivoa, päänsärkyä, kiukkua, lempeyttä, hyväksyntää, kuin jonkinlaisia onnistumisen tunteitakin. Olen vetänyt tiukkoja rajoja, kieltäytynyt ja pistänyt sellaisia tavaroita heti eteenpäin, jotka ei ole täyttänyt omia kriteerejäni. Toisaalta olen jotenkin myös hyväksynyt jollain tasolla sen, että perheenjäsenillämme on erilaisia tavarakäsityksiä ja arvoja kulutustottumuksissaan.

Vaikka olen itse minimalisti, niin myönnän olevani välillä miehelleni salaa hieman kateellinen hänen tavarataidoistaan. Olenkin monesti kertonut blogissa, että se on semmonen järkevä jemmailija. Se säästää asiat, jotka voi vielä korjata, ostaa käytettyä ja käyttää loppuun. Se tekee semmosia arkisia ekotekoja.

Mulla itselläni on sen verran paha kemikaaliyliherkkyys, että käytettyjen vaatteiden hankkiminen on välillä varsin haasteellista. Esimerkiksi miehen ostaessa armeijan ylijäämää, pesen ne aina jonkin aikaa erikseen. Niihin on tungettu ehkä koinsuoja aineita, tai sitten ne on pesty niin jytkyillä aineilla, että saan niistä oireita. Toisaalta, kun jonkin aikaa on pessy niitä erikseen, niin ongelma kyllä lopulta katoaa. Sillon uskaltaudun käymään jo miehen vaatekaapilla ja haahuilla täällä villasukissa ja peltipaidassa, mutta siihen saattaa mennä aika montakin pesukertaa. 

Rakastan kuitenkin sitä hallinnan tunnetta, jota pienestä tavaramäärästä saan. Pidän siitä, että mulla on vaan sen verran tavaraa, mistä ehdin pitää huolta. En tarvitse kymmentä t-paitaa, vaan kaksi, joista toinen on päällä ja toinen pesussa. Pidän univormupukeutumisesta. Siitä, että kaapissa on aina lempivaatteita. Jos jotain hajoaa, on hauska kokeilla, pärjäänkö ilmankin. Yritän ostaa harvemmin, mutta olen valmis maksamaan siitä enemmän, jos se täyttää kriteerini.





Vastuullisuus, ekologisuus ja eettisyys... Anniina Nurmi ja Outi Pyy on tuonut esiin, kuinka yrityksillä näiden sanojen käytössä tuntuu olevan ihan villilänsi meininki. Jokainen yritys tuntuu määrittelevän itse uudestaan näiden sanojen merkitykset. Vastuullisuus saattaa tarkoittaa jollekin yritykselle tuulivoimaan sijoittamista, muttei kuitenkaan sitä, että vaatteiden valmistajille maksettaisiin elämiseen riittäviä palkkoja. Olen samaa mieltä siitä, ettei pitäisi olla kuluttajan vastuulla selvittää, mitä yrityksen viljelemät termit pitää tällä kertaa sisällään. 

Ei ole olemassa täydellistä tuotetta. Sen takia Outi Pyy ja Anniina Nurmi on haastanut  blogiteksteillään miettimään omia arvojani. Arvojen järjestykseen laittaminen helpottaa ostopäätöksiä. Arvokuluttaminen lisää myös painetta yrityksille kertoa tuotteidensa valmistusprosessista yksityiskohtaisemmin.

Oma kulutusarvomaailmani hierarkia olisi varmasti hyvin erilainen, jos en olisi kemikaaliyliherkkä. Myös perheenjäsenillämme on hyvin omanlaisia kulutusarvoja. Lapsiperheemme tavaratulva olisi varmasti myös hyvin erilainen, jos ostopäätöksiä tehtäisiin vain omasta näkökulmastani käsin.

Suosittelenkin lämpimästi tekemään kuitenkin oman arvolistasi! Se´on helpottanut mua itseäni tekemään esimerkiksi ulkovaatteiden hankkiessa parempia päätöksiä, sillä täydellisen vastuulliseen ulkovaatteeseen, joka kestää tuiskua, vettä ja tuulta, en ole vielä törmännyt.



Tässä mun kulutusarvojeni hierarkia: 


0. Voinko jättää tuotteen kokonaan ostamatta? Voin ehkä täyttää tarpeeni jo jollain omistamallani asialla. 

1. Luonnonmukaisesti tuotetut materiaalit. Materiaalien tulee olla tuotettu luonnonmukaisesti. Luonnonmukaisesti tuotettujen materiaalien suosiminen turvaa yleensä eläinten lajityypillisemmät elinolot, sekä säästää luontoa sitä kuormittavilta torjunta-aineilta ja keinolannotteilta. Luonnonmukainen tuotanto suojelee myös materiaalien tuottajia ja valmistajia jytkyiltä kemikaaleilta,

2. Tuote on valmistettu lähellä.  Tämä on oikeastaan yhtä tärkeä, kuin kohta 1. Tuotteen valmistaminen tulee tapahtua maissa, joiden lainsäädäntö turvaa ihmisoikeuksien toteutumisen. Tiedostan silti, että monissa EU:n sisällä olevissakin maissa on kuitenkin mm. minipalkan suhteen vielä korjaamisen varaa. Ihmiset ovat täällä kuitenkin monesti paremmassa asemassa, kuin monissa Aasian maissa.

3.   Muovittomuus. Tuotteessa käytetty päämateriaali, kuten kangas on muoviton, jolloin se on helpompi kierrättää tulevaisuudessa. Materiaali maatuu ilman, että se tuottaa ympäristölleen mikromuovipäästöjä. Suosin myös tuotteissa mm.puuta, lasia ja metallia. Tuotteiden pakkausten kohdalla en ole ehdoton, vaikkakin muovittomuus pakkausmateriaaleissa saakin multa ison peukun.   

4. Tuote on haitta-aineeton. Tuotteen tulee olla vapaita sellaisista tiedossani olevista kemikaaleista, jotka saattaa haitata mm. hormoonitoimintaa, tai aiheuttaa iho-oireita.  Välttelen mm. perfluorattuja yhdisteitä, ftalaatteja ja metyyli-isotiatsolinonia. Valitsen tekstiileissä joko täysin värjäämättömiä tuotteita, tai kankaita, joilla on öko-tex standardi. Tuotteiden haitta-aineettomuus turvaa myös tuotteiden tekijöitä haitallisilta kemikaaleilta.

5. Materiaalien jäljitettävyys. Materiaalit tulee olla jäljitettävissä. Suosin tuotteita, joiden materiaalit tulee mahdollisimman läheltä. Arvostan yrityksiä, jotka pystyy kertomaan tuotteidensa materiaalien alkuperän ja kantamaan vastuun ihmisoikeuksien toteutumisesta, sekä takaamaan työntekijöiden turvallisen työskentelyn. Parhaassa tapauksessa yrityksellä on tiiviit suhteet materiaalien tuottajaan.

6. Tuotteen käytettävyys/kestävyys/ minimalismi Tuotteen tulee ajaa asiansa aiotussa käyttötarkoituksessaan. Sen tulee tukea tavaroiden määrän vähentämistä ja sopia jo olemassa olevien tavaroiden kanssa yhteen. Tuotteen tulee olla laadukas ja kestävä, sillä kun tavaroita on vähemmän, niin niitä käytetään useammin ja tällöin kulutuksen kestävyys vaatimukset korostuu.

7. Tuotannon ihmisoikeudet. Tämä on itselleni todella tärkeä asia ja edellä olevat kriteerit turvaa osaltaan myös ihmisoikeuksien toteutumista. Jos edelliset kohdat eivät täyty, tulee tästä kriteeristä entistä tärkeämpi.  Mm. elämiseen riittävät palkat ja järjestäytymisen vapaus on osa tuotannon ihmisoikeus kysymystä. Yritysten tulee varmistaa, että tuotetta valmistavissa tehtaissa ja materiaalien tuotannossa ihmisoikeudet toteutuvat.

8. Tuotannon ekologisuus. Tehtaiden ekologisuus, eliöiden ja luonnon suojeleminen. Yleensä jo edellä olevat kriteerit turvaa tuotannon ekologisuutta, sillä luomutuotannolla, öko-tex standardilla ja EU-lainsäädännöllä säädellään käytettyjen kemikaalien käyttöä ja turvallisuusvaatimuksia. Tuotannon ekologisuuteen kuuluu myös mm. leikkuujätteen hyödyntäminen, ja tehtaan jätevesien prosessointi, sekä tuotannon mahdollisimman pieni hiilijalanjälki jne.

9. Tuotteen huoltaminen/kierrätys. Mulle on tärkeää, että ehdin ja osaan pitää tuotteesta huolta ja tiedän miten sen voi lopulta kierrättää.

10. Second hand. Myönnän, että haluaisin tämän olevan paljon korkeammalla arvohierarkiassani, sillä ekologisinta olisi hankkia tavarat käytettynä. Kemikaaliyliherkkyyteni kuitenkin asettaa hieman haasteita käytettyjen tavaroiden hankkimiselle.

<3 Riina

100 tavaran haaste


Maa sulaa ja paljastaa lumen alta koirankakat ja karkkipaperit. Aurinko tarkoittaa myös välikausivaatteita, saappaita ja lenkkareita. Tekee mieli myllätä kaappeja ja tehdä tilaa uudelle. En voi padota kokonaan lapsiperheessä sisään tulevan tavaran määrää, mutta voin vapauttaa sellaista tavaraa kiertoon, jotka käy meille tarpeettomaksi.

Mies osti koneenosia käytettynä ja muksut sijoitti omia rahojaan uuteen Nintendo peliin ja hiireen. Minä nappasin nipun vauvan vaatteita kainaloon ja rahtasin ne taloyhtiön kierrätyshuoneeseen. Siivosin lasten kaappeja ja poistin täyteen väritettyjä värityskirjoja, kuivuneita tusseja, suttupapereita ja kävin läpi lasten kanssa lelut, kirjat ja pelit. Keräsin Nextiiliin menevään pussiin puhkikuluneen lakanan, parittoman sormikkaan, reikäiset housut ja rikki ratkenneen takin. Sukan parsin ja pistän kaappiin...

Olen pitänyt listaa tänä vuonna kiertoon laittamistani tavaroista ja tajusin karsineeni monta kymmentä. Rakastan haasteita, joten päätin vähentää sata! 

Vaikka olenkin pyrkinyt vähentämään lapsiperheemme tavaramäärää jo useamman vuoden ajan, niin suosittelen lämpimästi käymään kaapit läpi aina vuodenajan vaihtuessa. Sen lisäksi, että huomaan pärjääväni paljon vähemmällä, kuin ennen, niin pieneksi jääneitä vaatteita ja turhaa kamaa kertyy lapsiperheessä salakavalasti varsin iso määrä. Halauan edelleen mahtua pieneen kotiimme, enkä muuttaa isompaan vain sen takia, että saisin lisää säilytystilaa tavaroille, jota en todellisuudessa edes ehdi käyttää, tai tarvitse.

Vaikka karsiminen on kivaa, niin lopulta tärkeää on se, mitä jää jäljelle. Tietenkin aikaa, mutta myös enemmän tilaa niille asioille, jotka tukee intohimojamme ja helpottaa arkea. Tunnenkin olevani jotenkin valtavan menestynyt, eikä ihme, sillä Bob Dylaninkin sanoin: Ihminen on menestynyt, kun saa herätä aamulla ja mennä illalla nukkumaan ja tehdä siinä välissä niitä asioita, joita haluaa tehdä. Huvittavinta on se, ettei me tarvita siihen mitään lisää, vaan jotain hieman vähemmän.

Myönnän, että minimalismiin pyrkiminen antaa mulle myös hallinnan tunteen. Vaikken voikkaan kaikkeen elämässäni vaikuttaa, niin hidastaminen on helpottanut arkeamme valtavasti. Leppoistaminen on tuonut turvallisuutta ja tasapainoa. Tavaran vähentäminen auttaa mulla myös suhtautumaan neutraalimmin perheenjäsenten erilaisiin tavara-ajatuksiin.

Elämä on vain helpompaa, kun tavaraan ei huku. 



100 tavaran haaste 


Voit pelata tätä peliä kolmella tavalla:

1. Voit vähentää kodistasi sata tavaraa,

2. Pyrkiä omistamaan vain sata henkilökohtaista tavaraa. 

3. Omistaa vain sata tavaraa (haarukasta-pikkareihin) 

Valitse se, joka tasapainottaa juuri sinun arkeasi parhaiten.


<3 Riina