Korona - kyllähän se pelottaa


Illalla kuului niiskutusta ja joku lapsista hiukan kröhi. Yöllä oli pakko käydä lasten sänkyjen vieressä kuuntelemassa hengitystä. Ei kuumetta, pientä nuhaa vain, onneksi!

Kuuntelin muutama päivä sitten Biohakkereiden flunssawebinaaria ja kaupasta tarttui mukaan sen innoittamana C-vitamiini. Olisin ostanut sinkkiäkin, mutta se sattui olemaan lähihipsterikaupastamme loppu.

Eilen huomasin itsekin aivastelevani ja vaikka kyseessä on luultavasti vain harmittomat allergiat, niin vetelin varmuuden vuoksi C-vitamiinia hiukan reilummalla kädellä. Sitä paitsi, muistan jostain lukeneeni, että C-vitamiini saattaa itseasiassa hieman hillitä allergiakohtausta. Tällöin sitä voi ottaa lyhyt aikaisesti jopa 1000mg 3x päivässä. C-vitamiini tosin voi hiukan rasittaa vatsaa ja isoilla annoksilla se saattaa aiheuttaa ripulia. Suoranaista isompaa haittaa siitä harvoin tulee... Eräänkin lääkärin sanoilla "kallista virtsaa vain". Biohakkerikaupassa on kuitenkin myynnissä Lipsomi muotoista C-vitamiinia, joka on kuulemma hiukan hellempi vatsalle.

Lapsille en tietenkään purkkivitamiineja tunge niin hurjina annoksina. Teen kuitenkin smoothieita joka päivä ja tarvittaessa tyrnejä ja hunajaa pelkiltäänkin. Vaikka aurinko paistaa, niin d-vitamiinia syödään purkista läpi vuoden. Yöksi halkaisen sängyn viereen tarvittaessa sipulin. Raaka valkosipulikin on kuulemma, kuin luonnon oma antibiootti. En silti välttele tarvittaessa lääkärinkään määräämiä troppeja.

Täällä meillä asuu myös riskiryhmään kuuluvia ja kyllähän se korona hiukan pelottaa. Toivon tietenkin, että myös lasten isovanhemmat pysyy terveinä ja vinkkasin varmuuden vuoksi Biohakkereiden vinkeistä myös heille. Oman immuniteetin kantokyky tuntuu olevan tässä koronna asiassa avain asemassa. Keholla pitää olla tarpeeksi paukkuja ja kestävyyttä otella viheliäistä virusta vastaan. Tietenkin pestään käsiä ja pysytään kotona, mutta tuntuu turvallisemmalta, kun on jotain muutakin, mitä voimme tehdä.

Uudenlainen arki on tuottanut kaikenlaisia tunteita. Myönnän silti, että on se tämä oman perheen kanssa oleilu tälläiselle introvertille ihan vapauttavaakin. Rakastan tätä, vaikken tiedä onko se aina ihan hyvä juttu.

Syökää hyvin, peskää käsiä, ottakaa metsäkylpyjä ja pysykää muu aika kotona.

<3 Riina


Minikodin lastenhuone



Vaihdoimme sunnuntaina huonejärjestystä. 56m2 kolmiossamme isommasta makuuhuoneesta tuli miehen työhuone ja pienemmästä kahden isomman lapsen huone.  Lasten vaatteet ja tavarat sujahti helposti entisen kolmen kaapin sijaan kahteen ja mies sai enemmän tilaa omille tavaroilleen. 

Uusi lastenhuone on reilusti pienempi, kuin edellinen, mutta lapset tuntuu tykkäävän siitä silti hurjasti! Lattialla mahtuu pelaamaan lautapelejä ja rakentamaan legolinnoja. Keittiön pöydän ääressä tehdään kuitenkin edelleen läksyt, piirretään, maalataan ja askarrellaan. Miehen työhuoneessa sen sijaan on lastenkin tietokoneet. 

Isomman huoneen seinustalla on pitkä kaappirivi. Siellä on kaikkea, varapeitoista, jemmavaatteisiin, miehen takkeihin ja imuriin. On oikeastaan aika ihanaa, ettei lastenhuoneessa ole enää muuta kuin lasten omia tavaroita. 



On myös jotenkin hauskaa, että tilan tarve on aika suhteellista... Pienestä huoneesta tuntuu olevan kokoonsa nähden suhteettoman paljon iloa. Lastenhuoneen voi luoda pienempään tilaan, kuin uskoinkaan. 

Kaksi lastamme jakavat huoneen omasta tahdostaan. Jos omien huoneiden kaipuu nousisi puheenaiheeksi, etsisimme varmasti pienen kodin, jossa on enemmän huoneita, mutta kuitenkin kohtuulliset neliöt. Emme ole kasvissyöjiä, tai pyri nollahukkaan, mutta pieni koti on kuitenkin ekoteko, mikä meidän on helppo toteuttaa.

Kuvan ulkopuolelle jää piiloon lattia-alaa, johon saisi tarpeen vaatiessa  mahdutettua myös pöydän. Toistaiseksi kuitenkin pöytäpinta-alaa löytyy muista huoneista.

Oven leuanvetotankoon on helppo muuten lisätä voimistelurenkaat. Meillä kattokiinnitykset ei ole oikein mahdollisia, mutta pintoja säästäen se onnistuu vuokra-asunnossa näinkin.

Tilaa täälä on juuri sopivasti!

♥ Riina

Omissa maailmoissa


Äitini kuunteli kasetteja korvalappustereot päässä ja siivosi suurperheemme sotkuja. Hän oli aina saatavilla. Koti, piha ja samalla tontilla oleva vanhempien yritys tuntui musta koko universumilta. Uskon vakaasti, että äiti säilyi täysjärkisenä lähinnä noiden kasettien ansiosta.

Kun kaikki on kokoajan liki, niin välillä tuntuu, että tarvitsen happea, ilmaa ja omaa tilaa, jotta jaksan taas olla siedettävä tyyppi muille. Ilmoitin jo muutama päivä sitten miehelle, että viikonloppuna otan tunteja kirjanpidon tarkistamiselle, veroilmoitukselle ja blogin kirjoittamiselle. Se, että varaan tunteja itselleni, tarkoittaa sitä, että voin hyvillä mielin laittaa kuulokkeet päähäni, sulkea keittiön oven ja kirjoittaa ilman keskeytyksiä. Blogia usein kirjoitan muutenkin niinä hetkinä, kun lapset tuntuvan viihtyvän leikeissä ilman turhaa nahistelua, mutta kirjanpito on jotain, jolle tarvitsen oikeasti keskittymisrauhaa. En ole vielä malttanut ulkoistaa kirjanpitoa muille, kun blogini tulot on niin pieniä, mutta ehkä sitten joskus... Tietenkin, kun olen kerran samassa asunnossa, niin säntään auttamaan, jos tilanne sitä vaatii, (kuten äskön, kun kuopus heräsi päikkäreitä ja kaipasi äitiä), mutta rakastan näitä hetkiä, kun saan hetken omaa rauhaa. Olen lähellä, mutta hetken ihan omissa maalmoissa.

Välillä tän koronna kotoilun, kotikoulun ja villin lapsiperhearjen keskellä tunnen oikeesti hieman riittämättömyyden tunteita. Tarrauduin tänään päivällä kaksin käsin siihen tietoon, että illalla saan kirjoittaa. Se auttoi kummasti. Pää ei poksahtanut, vaikka ensin niin luulinkin.

Onneksi olen löytänyt myös toisen henkireijän: Kun tilanne antaa myöten, kuuntelen äänikirjoja! Tiskaaminen on oikeesti paljon mukavampaa, kun voi kuunnella samalla vaikka Jutan voimakirjaa. Olen toistaiseksi tyytynyt kirjaston äänikirjoihin, mutta siellä on niin pitkät lainausjonot, että täytynee pohtia myös muita vaihtoehtoja.

Ajattelen niin, että on oikeesti tarpeen vaalia omia voimavaroja ja huomata omat tarpeet, ettei se kaikki ahdistus purkaudu turhanpäiten muihin.

Iltayöllä mulla on usein myös yks toinen henkireikä läheisyyden ohella, mutta kerron siitä taas joskus toiste.

♥ Riina



Koronna: kilin kolin ja sikin sokin


Myönnän, että aika ajoin pienen kotimme seinät natisee, kun ihan kaikki tehdään kotoa käsin. Olen silti hurjan ylpeä koululaisistamme, jotka on puurtaneet etätehtävien parissa sitkeästi. 

Toisinaan tosin pinna hieman välillä kiristyy kaikesta metelistä ja sielä täällä lojuvista tavaroista. Tuntuu, kuin koko ajan pitäisi imuroida, kerätä ja pinota, jotta pysyy edes jotenkin järjissään. Tietenkin voisi kouluttaa mielensä uudestaan niin, ettei sotku muka haittaa. Ite tarvitsen edes yhden seesteisen hetken päivästä, jolloin kaikki tavarat on paikoillaan. Tätä ongelmaa ei tietenkään olisi, jos kaikki perheenjäsenet olisi minimalisteja. HEH! 

Takaraivoon on myös tullut ihan höpsö pelko siitä, että tämä mahdollisuus menee jotenkin hukkaan. Nyt olisi niin kuin elämäni tilaisuus, mutta tuhlaan senkin ajan tiskaamiseen ja tuijoijotan vaan Metsoloita, tai verisiä rikossarjoja Areenasta. Sähköposti jo paukkuu verkkokurssimainosten määrästä, mutta olen toistaiseksi tyytynyt nenän kaivamiseen. 

Huomaan kuitenkin, että visualisointi auttaa. Edellis päivänä nukkumaan mennessä visualisoin seuraavan päivän sellaiseksi, kuin sen toivoisin olevan ja kas, oli se ainakin edellisiä parempi. Kyllähän se tietenkin niin on, että ympäristökin reagoi ja tuo eteen ihan erilaisia asioita, kun on itse rauhallisempi ja luottavaisempi. Kaikki menee parhain päin.

Tiedostan silti, kuinka etuoikeutetussa asemassa olemme. Meillä ei ole lainoja, isoja kuluja, tai isoa yrityksen varastoa, joka on pelkona jäädä käsiin. Pystymme helposti tekemään työmme kotoa käsin. En ole yksinäinen, tai pelkää työni puolesta. Tietenkin huoli suntautuu riskiryhmään kuuluvaan perheenjäseneen ja laajemmin heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin... Miten voimme pitää kaikki ihmiset turvassa? Miten ihan tavallinen ihminen voi auttaa? Ehdotuksia otetaan vastaan.... 


♥ Riina



Ostoksilla (2)


Olen alkanut pitää blogissani taas tämmöstä "mitä perheellinen minimalisti shoppaa"- postaussarjaa. Koska muut perheenjäsenet ei ole minimalisteja, niin kerron vain ne ostokset, jotka olen tehnyt itse.

Totuushan on se, että suurin osa mun masseista menee ruokaan. Oon aika kaavoihin kangistunu ja teen aika lailla samoja ruokia viikosta toiseen. Lapset ei kuitenkaan oo mun sörsseleihin onneksi vieläkään kyllästy. Yritän suosia luomua, mutta myönnettäköön, että herkut on aika usein jotain ihan muuta.... Tän postaussarjan tarkoitus ei oo kuitenkaan keskittyä meijän ruokaostoksiin, vaan juuri siihen kaikkeen muuhun.

Ensimmäinen osa tulikin julkastua jo muutama päivä sitten ja nyt on vuorossa juttuja, joita ostan miltein joka kuukausi, nimittäin saippuaa....

Tällä hetkellä käytössä on kolme palasaippuaa. Flow kosmetiikan rasulsavi-suola-shampoo, Kaurialan saunan hoitoainepala ja Fiini naturalyn Siivoussaippua (natural) . Tällä kertaa Flow kosmetiikan palashampoo ja Fiinin siivoussaippua oli pääseet loppumaan, joten niitä piti metsästää lisää.




Löysinkin pienen googlailun jälkeen kaupan, josta sain tilattua näitä molempia lemppari saippuoitani. Myrtilli sijaitsee Turussa, mutta onneksi posti kulkee... Kaupalla olikin todella sutjakka toimitus! Paketista paljastu myös ylläri kylkiäinen, joka tietty olis ihanaa, paitsi jos sattuu olemaan herkkäihoinen minimalisti. Onneksi yksi  bonuslapsista ehti käymään ja hän otti ilomielin kylkiäisen käyttöön, niin ei mennyt hukkaan.

Teurastan saippuat kotona puoliksi.(KÄÄK!)  Flow kosmetiikan rasulsavi saippua sopii ihan koko keholle, joten leikkaan siitä aina puolikkaan myös käsisaippuaksi. Siivoussaippuaa käytän tiskaukseeen ja pyykinpesuun.

Molemmat saippuat valmistetaan Suomessa. Fiini naturally on Isokyröläinen yritys ja Flow kosmetiikan pientehdas on taas Hyvinkäällä.

Molemmat saippuat sopii hyvin etenkin herkälle iholle. Pidän myös näiden saippuoiden monipuolisuudesta. <3

Mitä sinä oot viimeksi shoppaillut?

<3 Riina

Ostokset (osa2) 

Rhasulsavi-suola shampoo
Siivoussaippua



Kipeät synnytyskokemukseni ei ole koko totuus.



Mun täytyy kertoa teille jotain tärkeää;

Selailin vanhoja postauksiani ja tajusin, kuinka tarinoiden yksittäiset kipeät kokemukset muuttaa koko seikkailun harmaaksi. Harmaa ei ole kuitenkaan ihan koko totuus! Jokainen synnytykseni, kipeistä ja kiireeseen hukkuneista hetkistä huolimatta, on ollut elämäni vahvaduttavampia kokemuksia! 

Minä rakastan synnyttää ja tunnen oman kehoni! Niinä hetkinä olen tiennyt tarkalleen, mitä tarvitsen. Kaikesta häslingistä huolimatta, synnytykset ovat olleet mulle valtavan voimauttavia. Olen ammentanut niistä kauha kaupalla luottamusta elämään. Ajatus siitä intensiivisestä keskitymisen energiasta, saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin! 

Tiesin ja päätin jo esikoisen synnytyksessä, että kehoni osaa tämän homman. Se hiljainen päätös tuntui auttavan. Mua valmisteltiin jo sektioon vauvan haastavan asennon vuoksi, mutta kehoni ja lennossa vaihtunut lääkäri päätti toisin. Minä päätin, että alatiesynnytys onnistuu ja lääkäri kehui synnytyksen jälkeen homman menneen niin hyvin, että saisin koska tahansa tulla uudestaan synnyttämään perätilavauvan. 

Mun oli helppo sukeltaa synnytyskuplaani ja ajatus siitä, että jokainen supistus toi vauvan syntymän lähemmäs, kannatteli synnytysten läpi. Kuplaan pääsemistä helpotti tietenkin toisen lapsen synnytyksessä mukana ollut doula, mutta jokaisessa synnytyksessä tuntui silti, että voin luottaa omaan kehooni. Tiesin aina itse, missä vaiheessa synnytys oli, vaikkei kätilöt tuntuneet sitä aina tajuavankaan. 

Siinä luottamuksessa on jotain maagista. Synnytyksessä pulpahtaa esiin sellainen salainen naiseuden voima, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Äärimmäinen läsnäolo, keskittyminen ja luottamus. Vaalin kaikkia synnytyskokemuksiani, kuin kultaa. 

Riina