Tätä en uskalla suositella kenellekään!


Olen se tyyppi, jolla imetys on toiminut ehkäisykeinona super hyvin. Emme siis tälläkään kertaa turvautuneet pillereihin, kierukoihin, tai kondomiinkaan, vaan päätin vaan luottaa imetyksen ehkäisevään voimaan. Vaikka imetyskerrat ovat kiinteiden aloituksen jälkeen harventuneet, niin ei kuukautisiakaan ole vielä kuulunut. Kuopus on siis nyt 9kk. Tiedän kyllä, että munasolu voi kypsyä ja irrota joskus myös silloin, vaikkei kuukautisia tulisi. Tiedän senkin, että lapsen aloitettua kiinteät imetyksen teho ehkäisykeinona laskee merkittävästi. En siis suosittele pelkkää imetystä varmana ehkäisykeinona kenellekään!

Tällä viikolla se sitten pamahti. Tuli kummallinen olo, oksetti ja kaikki hajut tuntuivat paljon voimakkaammilta, kuin aiemmin. Muutama viikko sitten siskoni kysy, että oonko raskaana. Nauroin ja sanoin, että toivottavasti en...

Ensin tuli pieni paniikki ja vähän pettynyt olo siitä, etten voinutkaan luottaa kehooni ja uskomukseeni siitä, että imetys toimisi edelleen ehkäisystä. Haluaisin oikeasti antaa myös keholleni kunnolla lepoa edellisen raskauden jäljiltä... Riskiraskaudet jättää aina omat jälkensä ja odotan sitä hetkeä, kun imetys loppuu ja saan tehdä keholleni super-viher-puhdistuskuurin! Ei me sitä paitsi olla edes varmoja halutaanko me lisää lapsia...

Kerroin kummallisista oireistani miehelle ja hän sanoi, ettei yksi lapsi lisää tässä konkurssissa paljoa paina. Hah!

Huomasin poskilleni nousevan punan ja lämpimän hyvän olon tunne levisi pitkin kehoa. Ehkä se vauva ei olisikaan kamala ajatus.... Ehkä tänne 56 m2 kolmioomme vielä yksi pieni mahtuisi...

Kauppareissulla ostin Prsimalta sen toisiksi halvimman raskaustestin. 9 kk ikäinen kuopukseni oli liinassa ja huomasin hiukan jotenkin häpeileväni raskaustestin ostoa. Piilottelin sitä käsissäni hevi osastolle asti, kunnes sain sujautettua sen miehen ostoskoriin. Seitsemän lapsen uusperheessä tulee välillä miettineeksi, millaiseen lahkoon meidän kuvitellaan kuuluvan....

Kotona pissasin pestyyn vauvanruokapurkkiin, upotin raskaustestin pissaan ja jäin jännityksellä odottamaan tulosta. Näyttöruutu värjäytyi ensin kokonaan, sitten alkoi hahmottua ensimmäinen viiva. Ne hetket tuntui kyllä valtavan pitkiltä! Lopultakaan ei kuitenkaan toista viivaa koskaan ilmestynyt näytölle. Olin samaan aikaan helpottunut ja pettynyt. Nyt voisin kumminkin mennä hampaan poistoon hyvillä mielin, eikä viime viikkoinen hammasröntgen pistä enää pohdituttamaan tulisiko lapsesta säteilyn takia kolmisilmäinen kummajainen. 

Virallisesti imetys suojaa synnytyksen jälkeen raskaudelta keskimäärin 5-6 kk (kiinteiden aloitukseen asti) .Sen jälkeen suositellaan käytettäväksi myös jotain toista ehkäisykeinoa. Todellisuudessa hammasröntgenin säteilymäärä on sen verran pieni, ettei sillä todennäköisesti saada aiheutettua vaaraa sikiölle. Sen sijaan hammastulehdus saattaa hoitamattoman olla ongelmallisempi juttu...

<3 Riina

Meidän joulu on harkittua kulutusjuhlaa ja se on ihan ok....


Talvipäivänseisaus lähenee ja siitä alkaa meidän joulumme.

Olisi tietenkin fiksua antaa vain aineettomia lahjoja. Ollaan kuitenkin ihan surkeita käyttämään palveluita, tai suunnitteleen kovin paljoa aiemmin mitään seikkailujakaan. Esimerkiksi lahjakortit jää jostain kummallisesta syystä meillä aina käyttämättä... Siksi suosimme täsmälahjoja. Mies antoi mulle lahjan jo ennalta ja itse kerroin miehelle etukäteen mitä olin suunnitellut hänelle lahjaksi.

Myös lasten kanssa pyrimme kuuntelemaan lahjatoiveita herkällä korvalla ja valitsemaan lahjat tarpeen tullen myös yhdessä. Esimerkiksi esikoinen toivoi nukkekotia ja sai itse valita budjetin puitteissa minkä haluaisi. Kaikkien hienojen leikkitalojen joukosta valikoitui Hapen Seasons. Se olikin hyvä päätös, sillä se on sopiva pikkusiskonkin käsiteltäväksi. Päätimme ostaa nukkekodin Leikisti vekkokaupasta. Uudet sivut kaupalla ovat vielä tekeillä, mutta he lupasivat jemmailla mulle taloa, kunhan se rantautuu ensi viikolla Suomeen. Ihanan reilua palvelua! <3

Kierrätämme tietenkin myös leluja lapselta toiselle. Lelujen hankinta on yhä harkitsevampaa, mutta aika ajoin on jotain tarpeen laittaa kiertoonkin. Nyt ennen joulua lähtee ainakin yksi leikkijuna, joka ei meidän 9 kk ikäiselle vauvalle ole riittävän turvallinen, vaan se on nököttänyt lähinnä kaapissa. 2 vuotiaalle se tosin menisi, mutta pienimmillä on yhteiset lelukorit ja pyrin pitämään heillä vain sellaisia leluja, jotka sopii hyvin molemmille. Pyrkimys onkin, että tavaran määrä pysyisi tasapainossa, sillä lisää säilytystilaa en minikotiimme halua.

Joulukoristeet on meillä aika minimissä ja aika lailla aina samat.... Mies on allerginen kuuselle, joten meillä on muovinen (KÄÄK!) 10 vuotta vanha pöytäkuusi. Lisäksi muutamia vuosia sitten anopilta saatu lumisadepallosoittorasia-systeemi, josta lapset tykkää hulluna ja yhdet jouluvalot lastenhuoneessa. Siinä meiän joulukoristeet ja ne riittää enemmän, kuin hyvin!

Jouluna ei ehkä osteta luomukinkkua, mutta syödään juuri sitä, mitä tekee mieli. Vaikka riisiä ja kasviksia, jos sille päälle satutaan...

Se on taas just meijän näkönen joulu.

<3: Riina


Ihanaa arkea minimalismilla


Vatsanpohjassa asti kutkuttelee. Mikä mahdollisuus! Mikä valtava onni ja ilo!

Elämän yksinkertaistaminen antaa aikaa meille tärkeille asioille. Rakastan kerätä pesueeni kasaan ja nuuhkia kotikaupungin nurkkia kiireettömästi. Tuntuu huikealta tietää, että minimalismi antaisi palikat elää paljon vapaampaakin arkea.

Pienin askelin se on tehnyt elämästämme jo nyt kiirreettömämpää, yksinkertaisempaa, runsaampaa ja ihanampaa. Sitä tuntee olevansa välillä arjen miljonääri, kun pienempien lasten vielä nukkuessa, mies tekee etätöitä työhuoneessaan ja itse saattelen isompaa rauhakseen eskariin.

Tunnen myös valtaa onnea siitä, että saan kirjoittaa blogiani. Kaikelle ihanalle löytyy aikaa ja tuntuu välillä, että ihan oikeasti kaikki on mahdollista, kun ympäriltä karsii turhaa ja keskittyy siihen, mitä todella haluamme.


Minimalismi tuo myös suunnatonta helpotusta suurperheen härdelliin. Lapsien haasteisiinkin tuntuu olevan enemmän voimia vastata. Jos jokin ei toimi, niin arjessa on myös joustoa tehdä toisin. Vaikka lapsia on monta ja pieninkin on vasta 9kk, niin yöt menee meillä älyttömän leppoisasti. Illat sen sijaan on välillä ihme säätöä, mutta senkin suhteen elämämme antaa tarvittaessa myöden. Kaiken avain meillä ihan kaikessa on kiireen tunnun poistaminen. Aina slloin, kun siinä onnistumme tuntuu nämä pikkulapsivuodet olevan ihmeellisen levollista ja ihanaa aikaa.

Myönnän, että vaikka elämämme on ihanaa jo nyt, niin haaveilen vähän siitä, että mies voisi jäädä joksinkin aikaa hoitovapaalle. Ehkä mää samaan aikaan värjäilisin taas lankoja kasviväreillä ja kirjottaisin tätä blogia... Tai sitten ihan vaan jompaa kumpaa ;) Se olisi hurjan ihana utopia!

Tosin mies tuntuu olevan varsin tyytyväinen nykyiseenkin osaansa. Työt tukee tämän hetkistä arkeamme ja sekin on huippu ihanaa!



Kävimme tänään kurkkimassa Tampereen joulutorinkin tungosta. Ihmisiä oli kuitenkin makuumme ihan liikaa, joten laskettelimme väljemmille vesille tuuliselle Laukontorille. Ollaan kai hiukan erakkoja...

Joulukuun terkuin:

<3 Riina


Minimalismista apua lapsiperheen pyykkirumbaan

Minimalismi ja pyykinpesu lapsiperheessä 
Minimalismi projektini on ehdottomasti helpottanut lapsiperheemme pyykkirumbaa!

Asuimme joitain vuosia sitten puutalossa, jossa ei saanut pitää asunnossa omaa pesukonetta. Esikoiseni oli tuolloin pieni ja pyykkiä tuli vauvaperheessä valtavasti. Jaksoin raahautua pesutupaan kuitenkin vain kerran viikossa ja pesin joka kerta neljä isoa teollisuuskoneellista pyykkiä. Pyykkipäivät meni tuolloin kuntoilusta.

Sen jälkeen olin vähentänyt tasaisesti tekstiilien määrää, mutta aluksi tuntui, kun karsiminen ei olisi näkynyt missään. Tutustuin kuitenkin lopulta KonMari metodiin ja yhdistin sen minimalismi pyrkimyksiini. Tuloksena oli juuri meidän elämänrytmiimme täydellinen määrä vaatteita ja muita tekstiilejä!

Hankimme kuivaavan pesukoneen, joka helpotti huomattavasti lapsiperheemme pyykkäämistä. Ennen kuivaavan pesukoneen hankintaa pieni asuntomme näytti lähinnä kuivaushuoneelta. Levitän edelleen vaatteet kylpyhuoneeseen kuivaustelineeseen ja henkareihin kuivumaan, mutta lakanat ja pyyhkeet kuivaan rummussa.

Vaikka tekstiilejä on vähän, niin pesukone pyörii silti miltein joka päivä. Tiedän kyllä, että pesukertojen vähentäminen olisi ehkä ekologisempaa, mutta näin mahdumme pieneen kotiimme ja voimme satsata ekologisiin ja eettisiin tekstiileihin.

Pesen päivän aikana yleensä kaksi koneellista pyykkiä. Aamupäivästä pyöräytän kaikki vaatteet ja sen jälkeen laitan pyykkikoneeseen 60 asteen pyykit, jotka ehdin hyvin kuivata iltaan mennessä. Tällöin lakanoitakaan ei tarvitse montaa settiä, sillä aamulla vaihdetut lakanat saa illalla pedattua takaisin sänkyyn. Hienopesua vaativia pyykkejä kerään yleensä viikon, tai kaksi ja pesen ne kaikki sitten kerralla.

Tahroihin käytän sappisaippuaa, tai käyn kurkkaamassa Marttojen tahranpoistovinkit. Yleensä kylmä, tai kuuma vesi, sekä astianpesuaine tepsii melkein mihin tahansa.

Pesupähkinöitä olen joskus kokeillut, mutta pyykistä ei tullut mielestäni tarpeeksi puhdasta. Atooppinen ihottumanikin vaikeuttaa pesuainevalintaa. Lähikaupan joutsenmerkitty pesuaine kuitenkin sopii iholleni hyvin... Pitänee silti jossain vaiheessa kokeilla jotain ekomerkkiäkin, kuten vaikka Sonettia. Huuhteluainetta en käytä pyykätessäni lainkaan.

KonMari metodi ja vaatteiden pystyviikkaaminen on lisännyt hassulla tavalla jokaisen vaatekappaleen arvostusta. Vaatteita viikatessa tulee kiinnitettyä enemmän huomiota kankaan laatuun, kulumiseen ja kiittämäänkin tekstiilejä, jotka kestää villiä lapsiperhearkeamme.

Minimalismin ja KonMarituksen myötä olen alkanut oikeasti nauttimaan pyykinpesusta.

Suosittelen lämpimästi lukemaan KonMari kirjan ja pohtimaan etenkin sitä, mikä on teidän elämänrytmiinne täydellinen määrä tekstiilejä.

Neljä vinkkiä lapsiperheen pyykkikasasta selviytymiseen:


1. Vähennä tekstiilien määrää
2. Opeta lapset viemään omat pyykkinsä pyykkikoriin
3. Hanki kuivaava pesukone. 
4. Pystyviikkaa tekstiilit kaappiin, tai laatikkoon.

<3 Riina 

(postaus on julkaistu alunperin v. 2007)

Nämä postaukset saattaa myös kiinnostaa:

6-vuotiaan minimalistinen syysvaatekaappi

Lastenvaatteiden kriteerit

Ekologiset lastenvaatteet

Postaus sisältää affiliatelinkkejä

Vaikka emme voi vaikuttaa kaikkeen, niin kuitenkin lapset ovat vanhempiensa armoilla. Ajaudun usein  miettimään, kulkeeko lapseni vaatteissa, jotka on revitty jonkun toisen selkänahasta?! H&M tuottaa esimerkiksi Bulgariassa vaatteita, joiden tekijät saavat vain 10% elämiseen riittavästä palkasta.

Ajan saatossa mulle on muodostuut muuta kriteeri, joita pyrin noudattamaan lastenvaate hankinnoissa.

1. Vaatteiden myrkyttömyys.


 Olen hyvin herkkä vaatteiden jytkyille värjäysaineille, joten haluan ostaa mahdollisimman myrkyttömiä vaatteita myös lapsilleni. Tämä valinta suojelee niin lapsiani, kuin vaatteiden tekijöitäkin.

En halua omilla valinnoillani lisätä kenenkään syöpäriskiä, tai haitata hormonitasapainoa. Valitsen mahdollisuuksien mukaan värjäämättömiä, tai öko-tex sertifioituja tekstiileitä. Yritän välttää myös perfluorattuja yhdisteitä ja kivipestyjä tuotteita.

2. Tuotannon läpinäkyvyys.


Jos mahdollista, niin haluan tietää, kuka vaatteeni tekee.

Mitä enemmän tiedän valmistajasta, sen parempi! Paras tilanne on silloin, kun tuotantoprosessia voi seurata puuvillapellolle, tai vaikka villantuottajan pihaan asti.

En halua pukea lapsilleni vaatteita, jotka joku toinen lapsi on verisin käsin tehnyt. Haluaisin olla varma, että työntekijät saa työstään reilun korvauksen. Mieluimmin ostan vähemmän ja reilumpaa. En halua, että oma kulutusjuhlani revitään jonkun toisen ihmisen selkänahasta.

Ajattelen, että myös lainsäädäntö suojelee vaatteiden tekijöitä. Siksi valitsen mahdollisuuksien mukaan Euroopassa tehtyjä tuotteita, mitä lähempänä, sen parempi. 

3. Vaatteiden ekologisuus


Tämä kysymys on hieman monimutkainen, mutta pidän kuitenkin ohjesääntönä sitä, että materiaalit olisi tuotettu luonnonmukaisesti.

Tietenkin esimerkiksi puuvillan kasvatus vaatii hyvin paljon vettä ja pellavan kuitujen irrottaminen on hieman haasteellista. Haluan kuitenkin valita materiaaleja, joiden tuottaminen ei kuormita maaperää mm. torjunta-aineilla.

Haluan välttää mahdollisuuksien mukaan myös tekokuituja. Tekokuituisista vaatteista irtoaa pestessä joka kerta pieniä muovihiukkasia, jotka kulkeutuu lopulta vesistöihimme ja vedenelävien kautta meidänkin ruokapöytään.

Usein tekokuitujen valmistukseen käytetään myös hyvin paljon kemikaaleja. Lisäksi ekologisenakin markkinoidun bambu ei ole luonnonkuitu, vaan bambuselluloosasta valmistettu tekokuitu. Sen tuotantoprosessissa joudutaan käyttämään jytkyjäkin kemikaaleja, jotka eivät ole luontoon päästessään hyvä juttu. Kemikaalilainsäädäntö ei ole kaikissa maissa tarpeeksi tiukka ja kyllähän Suomessakin tehtaissa haavereita sattuu.... On siis järkevää valita alunperinkin sellaisia materiaaleja, joiden tuottamisessa ei koidu luonnolle riskiä



eettiset lastenvaatteet

Lastenvaatteiden kriteerit

Kirpparivaate on ekoteko. 


Yritän löytää tarvitsemani vaatteen ensin käytettynä. Koluan usein lähikirpparit, Emmyn ja Torin, ennen kuin turvaudun uuteen tuotteeseen.

Uskon kuitenkin, että eettinen ja ekologinen vastuumme ylettyy myös kirpputorin hyllyjen väliin! Ostan vain sen, minkä tarvitsen ja etsin mahdollisimman ekologisia, myrkyttömiä ja eettisiä tuotteita myös kirpparilta.

Atoopikolle ja hajuste yliherkälle kirpparivaatteet saattaa kuitenkin aiheuttaa päänvaivaa. Edellisten käyttäjien pesu- ja huuhteluaine jäämät eivät välttämättä haihdu muutamassakaan pesussa. Se on mullekin yhä suurempi ongelma. 


kuorihaalari talvella, perfluoratut yhdisteet

Ulkovaatteet on murheen kryyni! 


Ulkovaatteissa, tai vaikka uimapuvuissa kaikki nämä kolme vaatimusta ovat edelleen vaikea yhtälö. Tietenkin uida voisi alastikin, mutta aina se ei ole kuitenkaan mahdollista. Lasten kanssa vaatteet tulee ajaa asiansa kurassa, kylmässä ja märissä olosuhteissa.

Euroopassa valmistetut ulkovaateet saattavat sisältää perfluorattuja yhdisteitä, kun taas kauempana tuotettujen tekstiilien tuotanto-olosuhteista ei voi mennä oikein takuuseen.

Koska en ollut löytänyt täydellisen ekologista, eettistä ja vedenpitävää ulkovaatemerkkiä, niin olen ostanut ulkovaatteita vain harvemmin. Olenkin kirjoittanut blogiini, miten selviää mm. vain yhdellä haalarilla, tai takilla koko vuoden.

Mikromuovipäästöjä vähentääkseni pesen tekokuituisia vaatteita mahdollisimman harvoin. Markkinoilla on myös pesupusseja*, jotka nappaavat ainakin osan irtoavista mikromuoveista.

Reimakin*on jo onneksi luopunut perfluoratuista yhdisteitä, jotka saattavat häiritä mm. hormonitoimintaa.

Näitä kannattaa kuitenkin vilkaista:

Papu valmistaa kierrätetystä polyamidista ja elastaanista uimapukuja, jotka ovat valmistettu Suomessa. Kivatilta löytyy luomupuuvillaisia anorakkeja ja housuja, jotka on käsitelty likaa ja vettä hylkiviksi. Monet kehuu myös Buxin housuja ja takkeja.

Vähemmän on enemmän! 


Lapsillani on ehkä toisten mielestä melko vähän vaatteita. Pyrin kuitenkin siihen, että kaikki yläosat sopisivat minkä tahansa alaosan kanssa yhteen. Näin vaatemäärän saa pidettyä pienenä. 

Koska olen vähentänyt vaatteiden määrää, niin pystyn satsaamaan myös laatuun, tukemaan kotimaisia yrityksiä ja välttämään vaatteiden myrkyllisiä käsittelyaineita.

Suunnittelen myös hankintoja hieman etukäteen ja pyrin varaamaan tietyn prosenttiosuuden tuloistani vaatteiden hankintaan. Tällöin pystyn hankkimaan sellaisia vaatteita, jotka täyttävät kriteerini, eikä kompromisseja välttämättä tarvitse tehdä. 

- Riina

(Tämä postaus on alunperin julkaistu v. 2007)

Yliherkkä kemikaaleille

kemikaaliyliherkkyys

Kieltä pisteli ja se tuntui olevan hieman turvoksissa. Silmiä kirveli, ihoa kutitti ja sitten se iski... itse asiassa sitä tunnetta on jotenkin vaikeaa edes kuvailla! Tuli kummallisen epätodellinen olo, huimasi, ajatus ei liikkunut... Tajusin kuitenkin, että tältä se sitten tuntuu, nimittäin aivosumu...

Paniikki hiipi iholle. Tartuin nopeasti neuleeseen ja vein sen parvekkeelle. Luikahdin takaisin sisälle ja paiskasin oven perässäni kiinni. Huokaisin syvään ja mietin, voiko tämä olla edes totta?! Olenko todella näin yliherkkä kemikaaleille, vai voiko mieleni vaan kehitellä kamalia oireita?!

Ei mennyt kauaa, kun huomasin kämmenen punoittavan. Ihottuma levisi oli koko käsivarteen, ihan olkapäähän asti.

Olin taas hairahtunut ostamaan neuleen kirpparilta. Liike oli juuri menossa kiinni, kun bongasin rekissä täydellisen käsintehdyn neuleen. 8 eskudoa ei todellakaan ollut paha hinta. En pysähtynyt haistelemaan neuletta ennen ostopäätöstä, vaikka olisi todellakin pitänyt!

Huomasin vasta kotona neuleen haisevan huuhteluaineelle. Nakkasin sen suoraan pesukoneeseen ja toivoin parasta. Pesuohjelman loputtua avasin luukun ja ällöttävä huuhteluaineen lemu ryöpsähti koneesta naamalleni. Annoin neuleen hetken kuivua kylpyhuoneessa, mutta pian tajusin, etten pystynyt olemaan ollenkaan edes samassa tilassa.

Pyysin miestä tuomaan kauppareissultaan väkiviinaetikkaa. Laitoin 1 dl etikkaa ja miltein 10  l vettä ämpäriin. Upotin neuleen liemeen, annoin liota muutaman tunnin ja toivoin, ettei huuhteluaineenjäämät olisi tunkeutuneet liian syvälle vaatteen kuituihin. Pesin neuleen uudestaan villanpesu ohjelmalla, mutta sekään ei auttanut.

Upotin neuleen uudestaan etikkaan, mutta kun huomasin ihottumat, oli aika lopettaa rimpuilu. Olen liian yliherkkä huuhteluaineen kemikaaleille!

Voi kuinka ärsyttävää!

Haluaisin olla ekologisempi ja hankkia kaiken tarpeellisen käytettynä. Maailmakaan ei kestä enää luonnonvarojen tuhlausta. Samaan aikaan kuitenkin kipuilen ihoni ja yliherkkyyksieni kanssa. On syynä sekin, etten millään malttaisi sijoittaa itseeni. Kaivan Nextiiliin menevästä kassista takaisin puhki kuluneen lempi jakkuni ja korjaan pari isoa reikää. Omista vanhoista hajustamattomista vaatteista tulee yhä tärkeämpiä... Ne tulee käytettyä oikeesti ihan loppuun asti...

Tajusin kuitenkin, että mulla on vaatepula. On pakko alkaa vaan satsaamaan enemmän itseeni. Ajattelin, että jos vaatteista oikeasti maksaa käyvän hinnan, niin ehkä niitä arvostaa ja huoltaakin paremmin. Ehkä mietin vielä tarkemmin, mitä oikeasti haluan vaatekaappiini. Ostan vähän ja sitäkin tarpeellisempaa...

Suuntasin Seeleen, jolla on ihana kivijalkaliike Keskustorilla. Oli kyllä pahamaineinen musta perjantai, mutta siellä ei tosiaan ollu mitään tarjouksia ja tiesin tasan tarkkaan, mitä halusin!

Hankin Puuvillatehtaan neulemekon, jota aijon käyttää kaikkialla! Viimeksi eilen vedin jalkaani miltein 50 vuotta vanhat äitini saapikkaat ja lähdin Puuvillatehtaan mekko päällä juhliin. Huomenna ehkä menen sama mekko päällä ruokakauppaan.

 Musta, se on ihana!

<3 Riina