Pyrkimyksenä vapaus



Rakastan inspiraatiota ja flow-tilaa! Innostun helposti ja saatan yöunista välittämättä kokeilla jotain uutta. Värjään ehkä jollain kasvivärillä, jota en ennen ole kokeillut, neulon ja kirjoitan blogia.  Joistain saa tienattua hiukan rahaakin, mutta tekisin niitä kaikkia joka tapauksessa.

 Välissä saattaa olla hitaampia kausia. Sellaisia, että haluan keskittyä vain läheisiin, enkä paljon mihinkään muuhun. Kuuntelen kehoani, hidastelen lisää, jos täytyy. Välillä vellon jossain siirapissa, mutta annan sen vaan tapahtua, koska mulla on mahdollisuus siihenkin. Joku voisi sanoa, että kuulostaa melko bibolaariselta, mutta väitän, että se on mun kohdalla vaan vapautta valita.

Minimalismi, pieni koti, rohkeus sanoa ei. Kaikki ne on valintoja, jotka on lisännyt elämänlaatuamme. Mulla on taipumus murehtia asioista turhan paljon, mutta silloin kun pystyn vaikuttamaan ympäristööni ja aikatauluihin, en kuorimitu liikaa. Pystyn muokkaamaan elämäni voimavarakeskeisesti.

En silti sano, että vapautemme, tai elämämme olisi nyt täydellistä. Työstän niitä edelleen. Mitä tarvitsen? Mikä riittää? Mikä on kohtuullista? Mikä lisää elämänlaatuani? Missä meidän kaikkien on hyvä olla? 

Pidän hurjasti siitä, että lapset pitävät piskuisesta kaupunkikodistamme. Siitä, että heillä on hyvä koulu, nyt hyvät opettajat ja kavereita. Vaikka haaveilen siitä pienestä torpasta metsän reunassa, mulle on kuitenkin tärkeää myös lasten olosuhteet. Voin siirtää vähän torppaunelmaani varsinkin nyt, kun lapsilla on hyvä olla juuri täällä.

On hauska huomata, että tarvitsen paljon vähemmän, kuin uskoin ja että yksinkertainen elämä lisää elämänlaatua hurjasti. Pienet muutokset, fokusointi, tasapaino.... 

Ja vaikka nyt päätä hiukan särkeekin, on ihanaa, et saa tehdä asioita omassa tahdissa. Näin miehenkesäloman aikaan se on surper helppoa, mutta on ihanaa tietää, että arki joustaa myös syksyllä.

Terkuin: Riina 
ps. RantaTampellassa on super kaunis rantareitti. 

Mitä tuala on? Haahuilu on stressitön lapsiperheseikkailu.




Oonko mää muistanu kertoa, et mää rrrrakastan haahuilla!?! Mää en tiä mitään niin siistiä, kun sen, et on miltein määrättömän paljon aikaa, eikä mitään sovittua, tai aikataulutettua. Sitä, kun ei mennä oikeastaan mihinkään, mutta käydään kuitenkin hiukan kaikkialla. 

Lasten kanssa haahuillessa on tärkeetä vaan kattoo valmiiks muutama leikkipuisto, johon pystyy suuntaan, kun jalat alkaa painaa. Parin hiekkakakun jälkeen jaksaa taas hyvin talloa pari kilsaa asfalttia. 

On hauskaa mennä sinne, minne yleensä ei ehdi. Kuunnella hiekan narskumista kenkien alla rantoja pitkin kulkevalla maisemareitillä, tai mennä tonne päin, kun ei kerran muista mitä kaikkee siälä on. Sattumalta tietenkin, eksyä sille kaupungin kauneimmalle puutalokadulle.



Tämmösiä ihanan stressittömiä lapsiperheseikkailuja voi tietenkin tehdä ihan mihin tahansa kaupunkiin. Tällä kertaa kuitenkin me suunnattiin junalla Tyrväälle, siis tonne Sastamalan Vammalaan. Bonuksena lapset sai pitkästä aikaa nähdä isovanhempia. Kyllä taisi kaikilla olla jo kova ikävä.

Äh. Ei me tietenkään saatu yhtään järjellistä kuvaa siitä Tyrvään siisteimmästä leikkipuistosta, tai Kaalisaaren jännistä kiipeilyvermeistä. Sinne tänne säntäilevien lasten kuvaaminen kun on vähintäänkin haasteellista, mutta hauskaa oli...

Poikettiin myös Sastamalan pääkirjastoon. Siälä sai lueskella lepposasti niitäkin kirjoja, jotka on aina Tampereella lainassa, jos ei meinaan huomaa ennakkoon varata. Kaupunkiseikkailuilla kirjastoihin kannattaa muutenkin lasten kans aina suunnata. Tyrväälläkin on satsattu kirjaston lastenosastoon. On niitä lastenkirjoja kiältämättä jännempää lukea raketin sisällä.


Aina ei siis tarvitse keksiä mitään sen kummempaa. Suuri seikkailu voi olla vaan junamatka tonne jonnekin, hiukan aikaa ja herkkuja.


<3 Riina

En voi olla minimalisti, koska...



"Mulla on hei neljä lasta, enkä ikinä voisi olla sen takia minimalisti"

On helppo ajatella, ettei omaa elämää voisi muokata olosuhteiden, tai elämäntilanteen takia. Voin osotella joka suuntaan ja kertoa, kuinka tämä, tai tuo asia estää mua elämästä sellaista elämää, kuin todellisuudessa haluaisin. Se ei ole kuitenkaan totta.

En silti ole naivi. Tietenkin ympäristö vaikuttaa, mutta sekin vaikuttaa, että lopetamme ympäristömme syyttelyn.  Kun keskittyy ongelmien sijaan siihen, mitä voin tehdä näistä olosuhteesta käsin, saatan päästä eteenpäin enemmän, kun uskalsin edes haaveilla. 

Itseäni motivoi stressittömämpi ja vapaampi lapsiperhearki. En halua väkisin tuoda elämääni kuormittavia asioita, sillä lapsiperheessä yllätyksiä tulee eteen muutenkin. Vaikka aina en siihen pysty, niin taustalla on voimavarakeskeisyys. Miten voimme tehdä asiat siten, ettemme uuvu liikaa? Isossa perheessä väsyneistä ja loppuunkulutetuista vanhemmista ei ole paljoakaan iloa. 

Perhekeskeinen ja hitaampi arki sopii meille hyvin. Olemme tiiviisti yhdessä, sillä mieskin tekee töitä kotoa käsin. Usein pystymmekin järjestämään asioita siten, että ne sujuu jouhevasti ilman turhaa kiirettä, tai säätämistä. 

Mieheni ei ole minimalisti ja voisin tietenkin lyödä hanskat tiskiin samantien, koska emme jaa samanlaista tavarakäsitystä. Todellisuudessa mieheni ei estä mua hyödyntämästä minimalismia omaan arkeeni vaikuttaviin asioihin. Voin vaikuttaa vapaasti yhteisiin tavaroihin ja kohtuullistaa lasten tavara määrää, siis niitä asioita, jotka vaikuttavat arjen sujuvuuteen. Koska jokainen on itse vastuussa omista tavaroistaan, ei miehen erilainen tavarakäsitys juurikaan vaikuta minuun. Vähentäessäni tavaran määrää kodissamme vapautui sitä kautta myös enemmän säilytystilaa sitä tarvitsevalle. 

Minimalismissa ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Se on työkalu, jonka on tarkoitus helpottaa  keskittymään niihin asioihin, joita todella haluat elämääsi sisällyttää. 

Mieti jokin osa-alue, joka kuormittaa arkeasi eniten. Mikä siinä on tärkeintä? Mitä siitä tarvitset varmasti ja mitä siitä voisi karsia surutta pois? 

♥ Riina

Pakkausbileet



Paljastan nyt salaisuuden: Olen ollut minimalisti jo vuosien ajan, mutta multakin löytyy vieläkin henkilökohtaisia tavaroita, joita en todellisuudessa edes käytä. Toisinaan tavaraan saattaa liittyä vahva tunneside, tai olen säilyttänyt sen (kröhöm) varmuuden vuoksi. Mitä jos kuitenkin se kaunis ja sinänsä käytännöllinen esine pääsisikin käyttöön.... Olen saattanut säilyttää jotakin sen takia, että se on alunperin maksanut hieman liian paljon.... Todellisuudessa yleesä heti, kun tavaran kantaa kaupasta ulos, sen arvo romahtaa lähes poikkeuksetta.

 Tälläisten tavaroiden karsiminen saattaa olla kuitenkin hieman kivuliasta, jos sen tekee yht'äkkiä. Tarvitsen toisinaan hieman aikaa luopumisprosessille. Jos päätänkin karsia tavaran, niin pieni harkinta-aika auttaa myös etsimään esineelle tarvittaessa uuden kodin. Tavara sisältää nimittäin vastuun. Yritän parhaani mukaan satsata eettisyyteen, kun hankin jotain uutta, mutta myös silloin, kun karsin jotain, yritän tehdä sen ympäristöni kannalta mahdollisimman järkevästi.

Pakkausbileetn (packing party) on yksi lempeimmistä menetelmistä tavaroiden kohtuullistamiseen. Sen voi tietenkin tehdä esimerkiksi muuton yhteydessä, jolloin pakkausbileet on oikeasti kokonaisvaltainen ihmiskoe siitä, mitä todella tarvitset. Tätä menetelmää voi kuitenkin hyödyntää myöskin pienemmässä mittakaavassa niin, kuin minä nyt.



Tarkoitus on pakata laatikoihin joko kaikki tavarasi, tai vaihtoehtoisesti kaikki sellaiset tavarat, joita et ole käyttänyt esimerkiksi viimeisen 3kk aikana. Laita ne laatikkoon ja kirjoita laatikon päälle tämä päivämäärä, sekä suurinpiirtein se, mitä laatikko sisältää.  Laita laatikko sen jälkeen komeroon, tai kellariin. Saat hakea laatikosta tavaroita takaisin käyttöösi, jos oikeasti tarvitset niitä. Odota esimerkiksi 3vko-6kk ja kierrätä sen jälkeen kaikki laatikkoon jääneet tavarat pois nurkistasi. Olet antanut tavaroille mahdollisuuden täyttää elämässäsi jonkin tarpeen, muttet ole tarvínnut niitä. Voit siis luopua niistä nyt hyvillä mielin. Et tee mitään esineillä, jotka makaavat laatikossa tyhjänpanttina. Anna niiden täyttää tarkoituksensa ja päästä ne menemään.

♥ Riina

ps. Jos siltikin tunne-esineistä on vaikea lupua, niistä voi ottaa tarvittaessa kuvan muistoksi. Et välttämättä tarvitse fyysistä tavaraa, mutta saatat haluta muistaa tunteen, jonka tavara herättää. Kuva riittää siihen tarkoitukseen hyvin. 

10 asiaa, joita en enää osta.


Minimalismi
1. Meikit
En ole meikannut enää vuosiin ja olen huomannut, kuinka positiivisesti se on vaikuttanut itsevarmuuteeni. Viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin meneväni juhliin mielummin meikkaamatta, olin valmis heittämään viimeisetkin meikit pois. Atooppisuuteen taipuva ihoni on pysynyt myöskin paremmassa kunnossa meikkaamatta.

2. Juhlamekot

En enää osta erikseen juhlamekkoja. Hankin vain vaatteita, joita voin pitää juhlien jälkeen arjessakin.

3. Yleispesuaine. 

Siitä on itse asiassa melko kauan, kun viimeksi olen ostanut yleispesuainetta. Käytin pitkään nestemäistä tiskiainetta yleispesuaineesta luovuttuani, mutta kun vaihdoin tiskauksessa palasaippuaan olen siirtynyt käyttämään siivouksessa ruokaa, nimittäin etikkaa ja soodaa. Silloin tällöin saatan liottaa myös tiskaussaippuaa suihkepulloon, mutta yleensä etikka riittää.


10 asiaa, joita en enää osta minimalistini

4. Kertakäyttö sheiverit. 

Hankin puoli vuotta sitten Ruohonjuuresta kestosheiverin ja viisi terää. Olen vaihtanut sheiveriin terät vain kahdesti, joten kestoversion hankinta todellakin kannatti!

5, Ihonpuhdistusaine

Myönnän, että olen hieman laiska puhdistamaan ihoani. Varsinkin nykyään, kun meikkejä ei tarvitse iltaisin pestä enää pois, saattaa ihon puhdistaminenkin unohtua. Silloin, kun päätän hoitaa ihoani, tarvittavat tuotteet löytyy keittiöstä. Usein puhdistan ihoni kaurahiutaleilla. Sirottelen kaurahiutaleita kämmenelle ja lorautan piskuisen määrän vettä sekaan. Hieron kevyesti seosta kämmentä vasten, kunnes hiutaleista irtoaa maitomaista nestettä. Sen jälkeen hieron seoksen iholleni ja huuhdon sen lopuksi lämpimällä vedellä pois. Kaura hillitsee tulehdusta ja on riittävän hellä atooppisuuteen taipuvalle iholleni. Kauraseoksen voi halutessaan jättää hetkeksi iholle, jolloin siitä saa ihanan kasvonaamion. Kaura myös kuorii ihoa juuri sopivasti.


6. Dödö

En osta enää deodorantteja, sillä olen niille lähes poikkeuksetta yliherkkä. Toimiva dödö löytyy kuitenkin keittiön kaapeista. Lisään ruokasoodaan hieman manteliöljyä ja tuikkaan seoksen kainaloihini. Se on ollut ihoystävällisin ja itse asiassa varmin dödö, mikä mulla on koskaan ollut!



7. Cd ja dvd levyt. 

Karsin cd:t, kun tajusin, että on ihan laillista tallentaa omistamansa cd:t koneelle. En siis enää tarvinnut niitä fyysisessä muodossa, joten luovuin niistä. Nykyään kuuntelen musat spotifysta. Vain harvoja elokuvia tuli katottua useamman kerran ja ne parhaat on katsottavissa aina sopivin väliajoin mm. Areenasta. Käyn liian harvoin leffassa, mutta ehkä sitä pitäis tulevaisuudessa lisätä.

8 Sesonkikoristeet. 

En osta koristeita. Meillä on jouluksi pöytäkuusi ja se riittää. Lapset askartelee kuitenkin joulukoristeita, joten mielummin katselen niitä. En myöskään harrasta mitään pääsiäis roinaa tms, mutta joka vuosi laitamme kuitenkin vehnänorasta kasvamaan. Tämä siksikin, että vehnänorasta voi syödä ja se on yksi ravinne tiheimmistä superfoodeista!

9. Telkkari

Kaikki ohjelmat mitä ikinä haluan katsoa, löytyy tietokoneelta. Emme todellakaan tarvitse erikseen siis televisiota.

10. Kosteusvoiteet

Vaikka olen atoopikko, en ole vuosiin ostanut enää kosteusvoiteita. Ihoni on yllättäen voinut sen myötä paljon paremmin. Joudun aika ajoin käyttämään yllättäviin ihoreaktioihin kortisonia, muttei mun tarvitse enää lutrata kosteusvoiteilla. Hoidan ihoani nykyään öljyillä. Olen huomannut manteliöljyn sopivan iholleni erityisen hyvin.



♥ Riina

Rutiinit tekevät arjesta helpompaa.

Rutiinien voima

Pidän jutuista, joista tulee niin automaattisia, että niiden tekemistä tuskin edes huomaa. Tälläinen tapa voi olla esimerkitsi hampaidenpesu. Se on toistuva toiminto, joka ylläpitää suuhygieniaa, eli siis varsin hyvä tapa! Sellaisia tapoja haluan ehottomasti juurruttaa arkeeni enenevissä määrin.

Tietenkin on myös tapoja, jotka on vahingollisia. Eräs tuttavamme tupakoi, mutta terveyshaittojen takia tahtoi lopettaa.  Hän kokeilikin siihen mm. hypnoosia. Hypnotisoijalta päästyään hän sytytti tupakan ja kehui. että käynti oli tosi onnistunut, kun ei tee yhtään edes tupakkaa mieli. Tupakointi oli niin juurtunut tapa, ettei hän edes huomannut tekevänsä sitä.

Yksi huonojen tapojen muuttamisen keino on miettiä, mikä pohjimmiltaan ajaa valitsemaan huonon tavan. Tupakointi voi olla toisille luonnollinen luova tauko tekemisestä. Voisiko siis tupakan sijaan pitää tauon jotenkin muutoin? Voi esimerkiksi kokeilla mennä samaan paikkaan, missä muutoin tupakoisi ja juoda vaikka kombuchaa tupakoinnin sijaan, joka on sinällään jo askel parempaan.


Muutaman rutiinin olen saanut juurrutettua arkeeni. Vaikka olenkin itse minimalisti, niin minikodissa riittää lapsiperheen sotkuja aika tavalla. 3 x 100 rutiini auttaa mua siivoamaan lelut lattialta, taittelemaan sängyn ja petivaatteet pois tieltä aamuisin, viikkaamaan pyykkejä kaappeihin, pyyhkimään pöytätasot, keräämään pyykit nurkista ja viemään roskat. Hyvällä säkällä imuroin ja pyyhkäsen lattiatkin mopilla samaan sysyyn ja hommaan menee yleensä vain 10 minuuttia kerrallaan.

3x100 rutiinissa siivoan siis 100 sotkua kolmasti päivässä. Määrä saattaa tuntua isolta, mutta se tarkoittaa esimerkiksi 100 legoa, eikä silloin olekaan enää mikään kauhee homma. Se myös tarkoittaa sitä, ettei täydellisyyteen tarvitse pyrkiä. 100 asiaa riittää ja sillä sipuli.

Jos käyn suihkussa, pesen sitä ennen vessan. En erityisesti pidä kovin paljoa vessan siivoamisesta, mutta toisaalta lahjon itseni sen jälkeen pitkällä suihkuhetkellä ehkä jopa yksin.

Iltatiskauksen ansiosta mukeja on aamulla puhtaana. Tiskaamme käsin ja astioita on juuri sen verran, että ne riittää yleensä yhden päivän astiatarpeeseen. Koska tiskaaminen melko ärsyttävä toimenpide olemme muokanneet sen hieman kivemmaksi. Tiskaaminen on meille vanhemmille "omaa aikaa". Mies kuuntelee usein musaa ja itse nautin äänikirjoista.

Vähemmän on enemmän- rutiini.  Pyhitän joka päivä pari minuuttia kaapeille ja hyllyille. Siivoan päivittäin siis jonkun hyllyn, laatikon, tai kasan. Laitan turhat, rikkinäiset, tai pieneksi käyneet tavarat kiertoon ja yritän ostaa vähemmän, kuin hävitän. Joka päivä ei karsittavaa tietenkään ole, mutta tuntuu kivalta pyykiä murut kuiva-ainekaapista, tai pölyt kirjahyllystä.

Rutiinilistani näyttää kieltämättä melko kotipainotteiselta. Muistan yhdenkin tyypin sanoneen, että jos Suomalaiset naiset käyttäisivät yhtä paljon aikaa itseensä, kuin kotiinsa, olisi lopputuloksena aika hyvinvoivia tytsyjä. Ehkä yritänkin luoda seuraavan rutiinin itseni hellimiseen.

Tavoilla on melkoinen voima. Niillä voi parantaa niin terveyttä, oppia enemmän, lisätä hallinnan tunnetta, vahvistaa hyvinvointia ja mieltä ilman, että se rasittaa liikaa. Uuden tavan rutinoimiseen menee hetki, mutta pikku hijaa se tallentuu tyvitumakkeeseen, jonka jälkeen siihen ei tarvitse käyttää juurikaan tietoista mieltä, vaan asioita voi tehdä miltein automaationa.

Aika moista!

<3 Riina